sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vieraskynä: Elämän kova koulu

Elokuussa koin yhden hienoimmista hetkistä elämässäni, kun sain saatella nuorimman tyttäreni koulutielle. Kaikki ne liikuttavat tarinat ylisuuresta koulurepusta ja vanhempien kosteista silmänurkista kävivät kohdallani toteen. Ensimmäinen koulumatka kuopuksen kanssa oli minulle ehkä tavallistakin merkityksellisempi, sillä esikoiseni osalta tämä ilo oli minulta ikävällä tavalla evätty.

Vuosittain noin 10 000 lasta joutuu Suomessa joko kokonaan tai osittain eroon toisesta vanhemmastaan. Yleensä syynä on avio- tai avoero, ja yleensä se on juuri isä, jonka käsi ei enää koulutiellä saata. Joskus käy niin, että isä vain feidaa itsensä pois lastensa elämästä. Näin käy helposti ja huomaamatta. Lapset jäävät äidin kanssa lapsuuskotiin ja isä muuttaa johonkin pieneen luukkuun, jossa ei oikein kunnon nurkkaa lapselle riitä.

Valitettavan yleisiä ovat kuitenkin huoltajuusriidat. Niiden yhteydessä on tyypillistä, että isä haluaisi olla yhtä paljon lähivanhempi kuin äitikin, mutta sepä ei äidille enää kelpaa. Vanhempainvapaat pitäneestä, vaipat vaihtaneesta, iltasadut lukeneesta ja vielä hetki sitten maailman paras isä -mukilla isänpäivänä palkitusta miehestä tuleekin kuulemma väkivaltainen, uhkaava ja alkoholisoitunut hulttio. Mahdollisesti jopa pedofiili.

Kaiken takana on ilmiö, nimeltä vieraannuttaminen. Se on Suomessa lain mukaan sallittua, vaikka sitä on muutamaan otteeseen eduskunnankin toimin yritetty kieltää. Vieraannuttaminen on toisen vanhemman tietoista mustamaalaamista ja yhteydenpidon vaikeuttamista. Lasta estetään kaikin tavoin pitämästä yhteyttä toiseen vanhempaan ja tehdään selväksi, että ei olisi oikein enää suotavaa tykätä mistään mitä sen toisen kanssa puuhaillaan.

Pahimmillaan vieraannuttaminen on jopa perättömien rikosilmoitusten tekemistä. Pedofiliaepäily katkaisee isän ja lapsen välit useiksi kuukausiksi, vaikka mitään rikosta ei olisikaan tapahtunut. Kaksivuotias lapsi ehtii kuitenkin puolessakin vuodessa unohtaa isänsä ja näin aika on pelannut vieraannuttajavanhemman pussiin. Myös ”väkivallan uhkaa” turvakotiin pakenemalla saadaan isän ja lapsen tapaamiset helposti pitkiksi ajoiksi jäihin. Lapsensa perään kyselevä isä saa pahimmassa tapauksessa vielä tuomion vainoamisesta ja lähestymiskieltoa. Eipähän enää tekstiviestitellen kysele mitään lapsestaan ja se taas saadaan todisteeksi siitä, että ei ole kiinnostunutkaan.

Lievimmillään vieraannuttaminen on sitä, että lapselle hankitaan harrastus, joka sattuu olemaan aina juuri silloin, kun olisi isäviikonloppu. Tärkeä turnaus jääkin väliin, kun pitää lähteä isän kanssa Kuopiosta Vantaalle. Kuopioon lapsi taas on muuttanut eron yhteydessä, kun äiti kaipasi omaa tilaa. Isä jäi Vantaalle töihin. Töistä saamalla palkallaan se maksaa elatusavut ja ajokilometrit Kuopioon. Kerran kävi niin, että vasta Kuopioon ajettuaan sille kerrottiin, että Nico-Petteri onkin sairas, eikä voi lähteä viikonlopuksi Vantaalle.

Tilanne on epätasa-arvoinen. Jos mies jättää lapsen viikonlopputapaamisen jälkeen palauttamatta, tulevat poliisit ovelle ja iltapäivälehti uutisoi isän kaapanneen lapsen pois äidiltä. Paljon tavallisempaa on kuitenkin se, että mies värjöttelee perjantai-iltana kerrostalon parkkipaikalla, eikä lapsi sitten jonkun tekosyyn tähden tulekaan. Mistä mies tähän tilanteeseen saa virka-apua, kun äiti ei noudata voimassa olevaa tapaamissopimusta? Ruotsissa tämmöinen lapsen omavaltainen pitäminen on jo lapsikaappaukseen verrattavissa oleva rikos. Suomessa valtion apurahoja nauttivat tasa-arvojärjestöt ovat naisjärjestöjä, ja kaiken karvaisia, puolivillaisia tasa-arvopäiviä suunnittelevat naiset.

Juha Sipilän hallitus on luvannut uudistaa lapsen huolto- ja tapaamislain. Tavoitteena on, ettei yksikään lapsi joutuisi eron yhteydessä eroon kummastakaan vanhemmasta. Se ei tule onnistumaan, jollei hallitus tunnusta ongelmaa nimeltä vieraannuttaminen ja jos se ei määrittele sitä kielletyksi. Vieraannuttajaan ei nimittäin mitkään follo-sovittelut tehoa. Minulle on väitetty, että tahallista vieraannuttamista on vaikea näyttää toteen. Väitän vastaan. Vieraannuttaminen on aivan yhtä helppoa tai vaikeaa määritellä ja sanktioida kuin vainoaminenkin. Toivottavasti päättäjät tulevat asiantuntijoina kuulemaan enemmänkin vieraannutettuja, kuin vieraannuttajia.

Juho Eerola
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja ja kahden lapsen isä.

4 kommenttia:

  1. Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi päivitystä väkivaltanäkemyksissään ja siihen liittyvissä palveluissa - kehitystyöstä vastuussa ovat STM, OM - käytännön toteuttajana erityisesti THL. Viime vuosina on jopa entistä enemmän painotettu naisiin kohdistettavaa väkivaltatyötä - muun väkivaltatyön kustannuksella.

    Turvakodit rahoitetaan jatkossa, ainoana Pohjoismaana, valtion budjetista. Kyseinen uusi laki ottaa kantaa vain rahoitukseen - ei sisältöön - erikoinen "piikin" avaus. Turvakotiin menemiseen riittää pelkkä kertomus uhasta. Kertomuksien todenperäisyyttä ei epäillä, saati että valheelliset tarinat johtaisivat toimiin tai seurauksiin. Toista osapuolta ei kuulla kuin vasta myöhemmin, liian myöhään. Kun koneisto jo pyörii valitulla olettamalla, olisi sitä noloa peruuttaa - saati kääntääkin katse tulijan motiiveihin: entä jos pahoinpidellyksi väitetty, lapsen kanssa turvakotiin tuleva onkin itse pahoinpitelijä!?

    Sukupuolittunut väkivaltanäkemys on yhteiskunnassamme vallalla. Istanbulin sopimuksen myötä sitä entisestään vahvistetaan mm. naisille perustettavalla 24h-puhelinpalvelulla sekä erilaisella muulla toiminnalla. Sosiaalihuoltolain kenttää väkivalta-asioista kouluttaessa toiset asiat korostuu, joistakin ei edes puhuta. Nyt pitäisi oikeus-ja tasa-arvotahojen herätä, asiaintila ei ole yhteiskunnan, saati lasten etu.

    Miehillehän on tarjolla vain palveluja, joissa oletetaan hänen olevan tekijä. Missä viipyy miehille suunnattu "uhripuhelin" ja muu työ? Miksi turvakotien asiakkaista vain reilu 2% on miesasiakkaita, markkinoinnissako vika? Entä miten ja mistä vieraannuttamista kokevat lapset saavat apua, eivät mistään? Käykö lapsen ainoa auttaja pahimmillaan valvotuissa tapaamisissa?

    Vakava parisuhdeväkivalta jakautuu tutkimusten mukaan sukupuolten kesken varsin tasan. Valtaosan lastensa surmista tekevät äidit. Lasten vieraannuttaminen on useiden tutkimusten (mm. Hannuniemi, Sorokin ja Häkkänen-Nyholm) mukaan vakavaa, ja varsin yleistä lapseen ja hänen "tapaajavanhempaan" kohdistuvaa väkivaltaa. Siitä ei kuitenkaan löydy edelleenkään mainintoja mm. THL:n sivustoilta tai toiminnastaan! Nykyisellä erolasten asuinjakaumalla syyllinen tähän sallittuun toimintaan on pääasiassa äiti. Siksikö se on ainoa väkivallan muoto, jota ei haluta joissain piireissä kriminalisoida, tai edes ottaa väkivaltatyön osaksi? Ei, vaikka tutkijaryhmä toivoo että vieraannuttamiseen suhtauduttaisiin yhtä kielteisesti kuin lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

    VastaaPoista
  2. Oikeusvaltion periaatteet, kuten "olet syytön kunnes sinut syylliseksi todetaan", eivät merkitse mitään siinä vaiheessa kun vieraannuttaja marssii turvakotiin lapsen kanssa kertomuksineen. Palvelujärjestelmä auttaa häntä tehokkaasti luomaan prosessin, jonka avulla hän saa yksinhuoltajuuden ja toiselle vanhemmalle valvotut tapaamiset. Missä oikeusturva ja sen valvonta?

    Tiedän useita tapauksia liittyen turvakoteihin, joissa vuoden päästä vasta poliisilta on tullut syyttämättäjättämispäätös - se tosin ei auta enää huoltajuustilanteeseen eikä missään viranomaismenettelyissä - olet entinen lapsesi huoltaja ja tapaat häntä kerran kuussa kaksi tuntia vieraassa paikassa valvotusti! Vieraannuttajan tavoite on täyttynyt. Näitä yksittäistapauksia tulee koko ajan lisää. Viikonloppuna tuli tuorein. Epäeettistä toimintaa ei voi, eikä tule perustella "yksittäistapauksina". Ilmiö on todellinen ja siihen on puututtava jotta turvakotien hyvä tarkoitus ja kohdennetut varat kohdistuvat siihen mihin ne on tarkoitettu.

    Aiemmin ns. valvottujen tapaamisten yhteydessä meille kiistettiin että vieraannuttajat käyttävät niitä hyväksi. Lopulta kuitenkin järjestävät tahot ovat sen avoimesti myöntäneet. On ilmeistä että sama ongelma on varsin laaja turvakotien käytössä.

    Isät lasten asialla ry tarjoaa yhteistyön kättä toimijoille nyt kun THL palvelunjärjestäjänä kehittää tärkeää turvakotiverkoston toimintaa ja myös erityiskysymyksiä siinä. On saatava kaikki näkemykset pöydän ääreen ja ne on aidosti huomioitava. Myös väkivaltatyön tiimoilta laajemminkin. Erityisesti lasten asema ja vieraannuttamisen helppous huolestuttaa - sen pitäisi aiheuttaa vihdoin tehokkaita toimia myös ammattilaisissa. Tätä edellytti jo edellisenkin eduskunnan lakivaliokunta.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ja osuva kirjoitus lasten puolesta.

    VastaaPoista