Kuinka jakaa metatyötä?

eli kuka on perheenpää – ongelman kuvaus & viisi osaratkaisuyritystä

Suorittavan portaan kotityöt – tiski, pyykit, siivous, ruuanlaitto ynnä muu sellainen – on melko helppo jakaa puolisoiden kesken. Vastuun, muistamisen, metatyön jakaminen on vaikeampaa.

Tilanne voi olla esimerkiksi tällainen: mies kyllä tiskaa, kuskaa ja imuroi, mutta naisen hallinnassa on kokonaisuus ja aikataulut. Nainen, äiti, muistaa lasten kerhot ja hammaslääkärit, hän huolehtii, että lapsille on tumput ja talvihaalarit, hän suunnittelee lomareissun ja ilmoittaa poissaolot Wilmaan, hän on se, joka tietää vastauksen kysymykseen, ”onko meillä mitään ensi viikon torstaina”. Isän puoleen käännytään lähinnä silloin, jos lapsi tarvii luvan johonkin jonka äiti on kieltänyt tai pitää löytää äiti, kuten Ari Kinnari kärjistää. Listaan voisi lisätä vielä rahantarpeen.

Nainen on henkilöstöjohtaja, mies tekninen tuki.

Vauva joko syö tai nukkuu. Metatyötä on melko vähän.

Äidin takaraivossa on kolme kalenteria ja neljä jääkaapinovellista muistilappuja, mikä ehkä on – huonosti nukuttujen öiden ohella – keskeinen syy äitien huomiolle: aivot on jumissa ja pää yhtä mössöä.

Toisaalta moni äiti haluaakin ottaa hoitaakseen asioita, joita hän osaa, kuten kesälomamatkan suunnittelun ja toteutuksen. Mies huollattaa auton, hommaa matkarahat, nostaa valmiiksi pakatut kapsäkit autoon ja suuntaa polttomoottorikoneen keulan kohti pohjoista.

Käy se niinkin, tai miten hyvänsä muuten, kunhan molemmat tiedostavat, että vastuu voi alkaa kuormittamaan. Itse haluaisin mielelläni olla hieman enemmän kuin tekninen tuki, joksi minusta ei edes ole, tai kyllähän-mä-teen-ku-vaan-sanot-mitä-mun-pitää-tehä -tyyppinen työharjoittelija, joksi minusta on.

Mutta kuinka metatyön taakkaa voisi helpottaa ja jakaa? Tätä olen kysellyt päiväkotien vanhempainilloissa ja facebookin keskusteluryhmissä. Nostan näistä keskusteluista esille muutamia huomioita.

1. Keskustele metatyöstä puolison kanssa

Puoliso ei välttämättä hahmota, millaisia asioita joudut pitämään mielessä. Toisaalta hänen mielensä saattaa kuormittua asioista, joista sinä et tiedä mitään. Voitte esimerkiksi käydä läpi, mitä kaikkia vaiheita liittyy synttärien järjestämiseen: keitä kutsutaan, milloin ja missä pidetään, mitä tarjotaan, onko allergioita, mitä pitää ostaa, mistä kaupoista niitä löytyy ja niin edelleen. Parin tunnin synttärit vaativat paljon suunnittelua, ajatustyötä ja muistamista. Metatyö ei välttämättä tule näkyväksi, ellei sitä sanoita.

Valitkaa keskustelulle rento hetki, jotta syyttelijät, marttyyrit ja besserwisserit eivät tule sitä sotkemaan. "Laita mies asialle ja mene itse perässä" on niin kuultu.

2. Vastuun jaon monet tavat

Vastuualueet voi jaotella esimerkiksi siten, että toinen puolisoista huolehtii lääkärikäynnit, toinen yhteydet kouluun. Tai sitten toinen hoitaa suurimman osan yhden lapsen asioista, toinen toisen lapsen. Näin toimittiin eräässä suurperheessä, jossa useammalla lapsella oli terapiaa ja lääkärikäyntiä.

Erilaisia tapoja on lukemattomia – ja jaettavaa riittää. Myös päivystysvuoroja voi kokeilla vaikkapa silloin, jos toinen on vaikkapa työmatkalla. Vanhempainvapaiden jakaminen johtaa miltei väistämättä päivystysvuorojen jakamiseen.

Vielä varoituksen ja kehoituksen sana vauvojen vanhemmille: vauvavaiheessa metatyötä on melko vähän, mutta jos äiti hoitaa silloin kaiken, on riskinä, että homma kaatuu hänen niskoilleen myöhemminkin, kun metatyötä on paljon enemmän.

3. Kalenteri ja kauppalista

Yksi parhaita käytännön työkaluja on kalenteri, johon on koottu kaikki perheen yhteiset menot. Kalenteri asetetaan paikkaan, josta mies ei voi olla huomaamatta sitä, esimerkiksi ruokapöydälle. Pitäisiköhän meillekin hommata. Eräs rouva kertoi kirjoittavansa kalenteriin rakkaudellisia viestejä tyyliin "sulle on suklaapatukka kuiva-ainekaapin ylähyllyllä <3", mikä epäilemättä muokkaa miehen suhteen kalenteriin samantapaiseksi, jollainen oli koiran suhde kelloon Pavlovin kokeessa.

Myös kauppalista on aika kätsy, samoin kännyköiden sovellukset jaettuine kalentereineen. Kokemuksia ei ole, mutta TimeTree-, Wunderlist-, Google keep- ja Trello-sovelluksia on kehuttu.

4. Pidä viikkopalaveri

Päivätyötä tekevä isä kertoi, että he pyrkivät vaimonsa kanssa pitämään sunnuntai-iltaisin palaverin, jossa he käyvät läpi seuraavan viikon menot, kuskaamiset ja ostoslistan. Ajokortiton vaimo on viikot kotikulmilla lasten kanssa, joten ennakointi on erityisen tärkeää. Sunnuntai-illan virkistynyt ja rento fiilis sopi palaverille paremmin kuin esimerkiksi työviikon ja viikkosiivouksen kiristämät perjantai-illat.

5. Priorisoi ja tee yksi asia kerrallaan

Jos metatyö kuormittaa, tee yksi asia kerrallaan, neuvoo asiantuntija. Myös metatyötä voi pyrkiä priorisoimaan ja sanoa joillekin töille ”ei”. Metatyön jakautumisen kannalta on eduksi, jos perheessä hyväksytään erilaisia tapoja hoitaa asiat. 

Topi Linjama

Metatyökeskustelun aloitti Jenny Lehtinen mainiolla tekstillään "Metatyö kunniaan" vuosi sitten. Anna-lehden metatyöjutun lisäksi voit lukaista myös Oton postauksen aiheesta tämän vuoden alusta.

Vanhemmuus hukassa?

Oma isäsi oli ristiriitainen ja etäinen etkä halua viedä hänen malliaan eteenpäin? Kavereilla on kyllä lapsia, mutta ei heidän kanssaan juuri puhuta vanhempana olemisesta? Vaimon kanssa juttu menee helposti vääntämiseksi? Ja neuvolat ja vertaisryhmät tuntuu äitien jutuilta?

Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen "kyllä", jatka lukemista. Tarjoan neljä tapaa jäsentää isyyttä ja vanhemmuutta.

1.

Yksi syy hukassaolemiseen on nopea yhteiskunnallinen muutos. Toisen maailmansodan jälkeen isät tekivät kamalasti töitä ja olivat etäisiä auktoriteetteja. Puhutaan elättäjä-perheenpää-isästä. Tällainen isä saattoi itse määritellä oman sitoutumisen asteensa, kuten filosofi Teppo Eskelinen Vieraskynässään kirjoitti.

1960-70-luvun rakennemuutos toi isät lähiöihin ja kun ulkotyöt vähenivät, vaimo käski miehen avuksi kotitöihin. Puhutaan avustavasta isästä. Avustavan isän motto voisi olla: "Kyllä mä autan, jos vaan sanot, mitä mun pitää tehdä."

2000-luvulla myös hoivatyötä ja kodin vastuita on alettu jakaa puolisoiden kesken. Puhutaan osallistuvasta isästä, jotka pitävät pitkät isyysvapaat ja haluavat olla täysillä mukana lapsen elämässä.

On syytä korostaa, että edellä kuvatut ovat ensi sijassa isyyden tarinoita, eivät niinkään tilastollisia faktoja eri vuosikymmenten miesten tyypillisestä tavasta olla isä.

Koska maailma on muuttunut, moni mies haluaa olla isänä erilainen kuin oma isä. Mallit täytyy hakea muualta: kavereilta, mediasta, netistä. Nykyisät haluavat antaa enemmän aikaa, hellyyttä ja hoivaa. Näitä taitoja täytyy opetella alkeista, jos niitä ei kodin perintönä saatu.

 2.

Omaa isyyttä voi miettiä suomalaisen isyystutkimuksen uranuurtajan Jouko Huttusen taulukon avulla. Huttunen jakaa isät neljään ryhmään sen mukaan, kuinka paljon he antavat isyydelle arvoa ja kuinka paljon he antavat lapselle aikaa.

Aktiiviset ja sitoutuneet isät (ruutu Aa) voivat olla Noljakanfaijan tai LattePapan kaltaisia pehmo-hoivaisiä, mutta toki on myös muunlaisia tapoja olla aktiivinen ja sitoutunut. Aktiiviset ja heikosti sitoutuneet isät (ruutu Ab) viettävät aikaa lasten kanssa, mutta isyys ei kuulu heidän elämänsä tärkeimpiin asioihin. Passiiviset ja sitoutuneet isät (ruutu Ba) ovat sisäisesti ristiriitaisessa tilanteessa: vaikka isyys on heille tärkeää, he eivät syystä tai toisesta pysty tai halua toteuttaa sitä. Passiiviset ja heikosti sitoutuneet isät (ruutu Bb) ovat joutuneet tai ajautuneet tilanteeseen, jossa heitä ei juuri lapsen elämässä näy.

3.

Mutta palataanpa otsikon lupaamaan vanhemmuuteen, jonka erityismuoto tai alalaji isyys on. Koska nelikentät yksinkertaistavat todellisuutta sopivasti, lainaan rakkautta- ja rajoja-tyypittelyä, jonka olen poiminut Kiintymysvanhemmuus -blogista.

Edellisen nelikentän tavoiteneljännes oli vasemmalla ylhäällä, tässä se on oikealla ylhäällä. Esimerkiksi käytöstavat kuuluvat selvästi x-akselin pluspäätyyn, mutta niitä voi opettaa lapselle lämpimästi tai kylmästi.

4.

Loppuun vielä työkalu, josta pidän kovasti, Vanhemmuuden roolikartta. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Takavuosina mielsin vanhemmuuden käsittämään lähinnä huoltajan, rajojen asettajan ja elämän opettajan roolit. Rakkauden antajan ja ihmissuhdeosaajan roolit ovat selvästi vaikeampia, mutta ehkä nekin pikkuhiljaa aukeavat.

Topi Linjama

Isyyspakkaus, eli mitä tuore isä tarvitsee

Mitä tarvitsee mies, josta on tulossa tai juuri tullut isä? Lapsellisten miesten blogitiimi selvitti.

1. KUULOSUOJAIMET RADIOLLA. Itkevän vauvan paras paikka on vanhemman syli, mutta kun huuto raastaa korvia ja hermoja!!! Ei muuta kuin kupit korville, lempparikava soimaan, vauva sylkkyyn ja keinutuoliin. Verenpaine laskee ja riski tehdä lapselle jotakin tyhmää pienenee.

"Lapsiperheen kriittisiin tilanteisiin"

2. KANTOREPPU. Kantamisessa voima ja turva yhdistyvät miehekkäällä tavalla. Vahvan iskän repussa pikkuinen kulkee turvallisesti metsään tai tunturiin.

Kantoreppu on kyllä tosi kätsy. Kuva Johan Bävman

3. TERAPEUTTI tai YSTÄVÄ. Nainen puhuu parisuhteesta toisten naisten kanssa, mies puolisonsa kanssa. Ei hyvä. Miehellä tulisi olla luottohenkilö tai pari, joiden kanssa jakaa ajatuksia parisuhteesta, vanhemmuudesta, urheilusta, politiikasta ja muusta tärkeästä.

Sauna luo oivalliset puitteet miesten terapeuttisille keskusteluille.

4. KOFEIINITUOTTEITA. Näiden avulla iskä jaksaa valvoa. Isän mieltymysten mukaan energiajuomia, uusi kahviautomaatti tai jotain siltä väliltä.

Vastuullinen iskä suosii kestävästi tuotettua kahvia.

5. HELPPOA LUKEMISTA. Isyydelle omistautunut, öisin valvova mies jaksaa lukea kolmen ruudun sarjakuvia tai joskus jopa kirjoja, joissa on lyhyitä lukuja. Kokeile esimerkiksi Viiviä ja Wagneria, Tex Willeriä tai Baby Bluesia. Myös Vauva - omistajan opasta, Isäasentoja, Havaintoja parisuhteesta tai Vauvatarinoita voi yrittää.

Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Sarjakuvan pariskunta on lapseton.

6.  LIIKUNTAHARRASTUS. Hyvä fyysinen kunto auttaa vanhempaa jaksamaan. Kotiin voi hankkia vaikka leuanvetotangon, juoksumaton, kuntopyörän tai nyrkkeilysäkin. Pienenkin lapsen kanssa voi retkeillä ja vähän isomman kanssa voi harrastaa kaikkia lajeja, esimerkiksi hiihtoa.

Lapsi ei estä voimalajien harrastamista. Kuva Johan Bävman

7. VAPAUDUT VANKILASTA -KORTIT. Tiukan paikan tullen voi lätkäistä Vapaudut vankilasta -kortin pöytään ja lähteä vaikka tapaamaan blogistiystäviä. Isyyspakkaus sisältää 24 korttia isälle ja 36 korttia äidille, jotta mies saa tuiki tärkeää tilaa isyyden toteuttamiseen.

Vapaudut vankilasta -korttiin kirjoitetaan vapautuneen vangin nimi ja päivämäärä.

Mitä jäi puuttumaan? Täydennä isyyspakkausta!

Topi Linjama

Miehet, emansipoitukaa!

Äitimyytin käsitys vanhemmista: Äitiydessä kaikki, mikä on pois täydellisyydestä, on huonoutta ja miinusta. Isyydessä kaikki, mikä ylittää nollan, on hyvää ja plussaa. Äidin tulee olla täydellinen ollakseen hyvä, mutta isä on hyvä, jos hän tekee tai yrittää tehdä edes jotakin.

Huono äiti ja hyvä isä äitimyytin mukaan.

Vanhempiin kohdistuu monenlaista odotusta ja sosiaalista painetta. Näyttää siltä, että äidit imevät ympäristöstään äitiyteen liittyviä signaaleja paljon herkemmin kuin isät isyyteen liittyviä. Kestovaipat, tutin käyttö, rokotukset, ruokavalio, lapsen vakuutukset tai päiväkotiin laittaminen, rintaruokinnasta vieroittaminen, oikeanlaisen vaatetuksen valinta tai melkein mikä tahansa vanhemmuuteen liittyvä aihe saa uskonnolliset mittasuhteet huomattavasti helpommin äitien kuin isien puheenparressa. Toisinaan tuntuu – vain hieman kärjistäen – siltä, että on olemassa vain yksi oikea äitinä olemisen tapa, äitiysuskonto, josta kiinni pitämällä äiti ja lapsi pelastuvat.

Varsinkin ensimmäisen lapsen saaneet nuoret äidit peittävät epävarmuuttaan vanhempana turvautumalla tiukkoihin periaatteisiin. Joskus tekisi ihan mieli laskea käsi tällaisen äidin olkapäälle ja sanoa, että ”oot kuule ihan riittävä ja hyvä just tollasena, rentoudu ja ota vaikka kuppi kahvia”.

Väitän, ettei kovin pitkälle vietyä ainoaa oikeaa vanhemmuuden tapaa ei voi olla. Syy on yksinkertaisesti se, että lapsi tarvitsee hyvään kasvuun aika yksinkertaisia juttuja. Kuten ruokaa, unta, lämpöä, vaatteita. Rakkautta ja rajoja. Jari Sinkkonen sanoo lapsen tarvitsevan äidin ja isän, hyvät tavat, suvun ja juuret – sekä tunteen siitä, että häntä rakastetaan varauksettomasti, ilman odotuksia suorituksista.

Sivumennen sanoen myös me aikuiset kaipaamme tunnetta varauksettomasta rakkaudesta. Harva asia on yhtä eheyttävää, kuin tunne siitä, että on juuri tällaisena hyvä ja rakastettu. Toiseen kohdistuvaa ehdollista, suorituksiin perustuvaa myönteistä huomiota ei mielestäni pitäisi sanoa rakkaudeksi ensinkään.

Mistä sukupuolten välinen ero odotuksissa ja paineissa sitten johtuu? Kenties kysymys liittyy siihen, että äitiys haukkaa naisen identiteetistä isomman siivun kuin isyys miehen. Äitiys yhdistää naisia vahvemmin kuin isyys miehiä. Sen voi huomata nopeasti vaikka vilkaisemalla vauvalehtien keskusteluita.

Naisten itsensä ohella miehet ovat vastuussa niistä taakoista, joita äitien niskaan on kasautunut. Monet miehet odottavat naisilta mahdottomia: naisen täytyisi samaan aikaan hoitaa lasta kotona ja tehdä uraa, hänen pitäisi pitää koti tiptop-kunnossa ja olla missivartaloinen rakastaja. Tunnistan myös itsessäni näitä oireita: meillä vaimo on se, joka ei siivoa yhteistä työhuonettamme ja joka unohtaa lasten hammaslääkärikäynnit, koska mies, siis minä, katsoo jollakin oudolla logiikalla niiden kuuluvan vaimon tehtäviin...

Naiset emansipoituivat 60-luvulla kodin ulkopuolella. Emansipaatio on vielä kesken, sillä sen lisäksi, että naisten odotetaan olevan täysipainoisesti työmarkkinoilla, he joutuvat liian usein kantamaan vastuun kodista ja hoivasta. 2010-luvulla miesten olisi aika emansipoitua keittiössä ja lastenhuoneessa alaikäisestä avustavasta isästä täysi-ikäiseksi vanhemmaksi, joka kykenee paitsi tekemään kotitöitä, myös kantamaan vastuuta. Siitä on monia hyötyjä lapsille, lasten äidille, miehelle itselleen ja koko yhteiskunnalle.

Kun naisia alkoi tulla työelämään, miehet katsoivat heidän olevan miehiä huonompia poliitikkoja, pankinjohtajia, autonkuljettajia ja insinöörejä. Naisiin ei oltu totuttu, ja kenties naiset tekivät asiat eri tavoin. Samalla tavalla naiset katsovat miesten monesti olevan heitä huonompia kasvattajia ja kodinhoitajia. Mies pukee lapset miten sattuu eikä älyä imuroida kaikkia koloja.

Jos miehet ottaisivat rohkeasti roolia kodin ja lasten elämässä, naisten taakka pienenisi. Jos naiset antaisivat odotusten ja paineiden valua harteiltaan kuin – kuten sanonta kuuluu – veden hanhen selästä, heidän elämänsä helpottuisi. Siispä miehet, emansipoitukaa! Ottakaa lempeän päättäväisesti puolet vastuista ja kotitöistä! Ja naiset, hellittäkää, laskekaa rimaa, antakaa miehille mahdollisuuksia! Ja älkääkä vain unohtako, että olette ihania!

Topi Linjama

Isyyteen sitoutumisen hyödyt

Petteri Eerolan ja Johanna Mykkäsen toimittamassa kirjassa Isän kokemus (s. 49-52) väitetään, että isän sitoutuminen vanhemmuuteen hyödyttää isää itseään, lasta, vanhempien parisuhdetta sekä koko yhteiskuntaa. Seuraavassa käyn väittämiä läpi peilaamalla niitä omiin kokemuksiin, joilla tunnetusti on niin vahva todistusvoima, että ne voivat joko vahvistaa tai viedä pohjan kaikelta mahdolliselta tutkimustiedolta.

Tutkijoiden ensimmäinen väite: Vanhemmuuteen sitoutunut isä on psyykkisesti kypsempi, tyytyväisempi elämään ja kärsii vähemmän psyykkisistä vaivoista kuin lapseton veljensä. Isyyteen sitoutuminen vähentää itsekeskeisyyttä, rikastaa tunne-elämää, kirkastaa miehen elämän merkityksiä ja lisää tyytyväisyyttä elämään.

Omat kokemukseni: Olen tyytyväinen elämääni enkä kärsi psyykkisistä vaivoista, vaikka välillä ottaa kyllä päähän, mutta en tiedä, missä määrin nämä liittyvät siihen, että minulla on viisi lasta. Itsekkyyden en ole huomannut vähentyneen, mutta tunne-elämää lapset rikastavat: he esimerkiksi onnistuvat aika ajoin penkomaan isästään esiin regressiivisen lapsen, kaksivuotias kaksivuotiaan, viisivuotias viisivuotiaan ja niin edelleen. Tietenkään myöskään rakkaudentunteita ja muita myönteisiä asioita ei käy kiistäminen.

Merkityksiä lapset ovat elämään tuoneet. Toki kaikki muutkin tärkeät ihmiset tuovat merkityksiä, mutta on omat lapset silti vähän eri juttu. Lukiovuosina ajankohtainen ”miks mä muuten oon täällä” on jäänyt täyden elämän alle. Ehkä se sieltä vielä joku päivä pomppaa. Lisäksi lapset edesauttavat terveitä elämäntapoja. Isä on vastuussa sokerin, suolan, omenoiden, kalanmaksaöljyn, makkaran, alkoholin, polkupyörän ja tennareiden käytöstään jossain määrin myös lapsille, sillä nämä ottavat hänestä mallia.

Isä katsokoon, mitä suuhunsa pistää

Tutkijoiden toinen väite: Isyyteen sitoutuminen lisää lapsen sosiaalista, emotionaalista ja kognitiivista kyvykkyyttä. Sitoutuneen isyyden vahvistama hyvä vuorovaikutussuhde vähentää lapsen tunne- ja käytöshäiriöitä kuten masennusta, levottomuutta, väkivaltaista käytöstä ja ahdistuneisuutta. Hyötyjä näkyy myös koulumenestyksessä: sitoutuneiden isien lapset ovat kielellisesti lahjakkaampia ja kouluttautuvat pidemmälle kuin sitoutumattomien isien lapset.

Omat kokemukseni: Lapset kyllä ovat kielellisesti lahjakkaita eikä heillä ole ainakaan kovin isoja tunne- tai käytöshäiriöitä. Tai ehkä asia pitäisi vielä varmistaa koulun kuraattorilta. Sosiaalinen, emotionaalinen ja kognitiivinen kyvykkyys taas liittyvät niin moneen muuhunkin asiaan, että en uskalla ottaa tästä ihan kaikkia pointseja itselleni.

Kysyin lapsilta, olisiko kiva, jos iskä olisi illat kotona, kuten on nykyisin laita, vai olisiko ehkä mukavampi niin, että iskä olisi töissä tai kapakassa iltamyöhään. Vallitseva tilanne kuulosti olevan hyvä asiaintila. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta löytyi sekä huonoa että hyvää: Huonoa olisi se, että jos iskä ei olisi kotona, me tehtäis enemmän tyhmyyksiä, analysoi 5 v. Isällä on siis lapsia hillitsevä vaikutus - tästä on muuten tutkimustakin. Toisaalta 11 v huomautti, että sittenpä iskä ei olisi illalla patistelemassa nukkumaan. Lapselle on kiistatta hyödyksi, jos hänellä on yhden turvallisen aikuisen sijasta kaksi, joiden puoleen hän voi kääntyä. En tiedä miksi, mutta tulee mieleen meillä melko useinkin toistuva keskustelu: 5 v huutaa äitiä ja kun vastaan ”mitä”, lapsi kertoo asiansa. Hänelle näyttää olevan yhdentekevää, kuunteleeko hänen asiansa isä vai äiti.

Tutkijoiden kolmas väite: Isyyteen sitoutuminen tuottaa jaettua vanhemmuutta, ja tukee isän ja äidin vanhemmuutta sekä vanhempien parisuhdetta. ”Se, kuinka kyvykäs isä mies itse ajattelee olevansa, riippuu ennen kaikkea lapsen äidin isyyteen liittyvistä asenteista ja uskomuksista. Äiti voi sekä vahvistaa että heikentää isyyteen sitoutumista”, sanovat tutkijat. Äiti voi toimia isyyden portinvartijana.

Omat kokemukseni: Isyyteen sitoutuminen on tuottanut jaettua vanhemmuutta, mikä on oikeastaan itsestään selvää. Se on myös vahvistanut sekä minun että vaimoni vanhemmuus-identiteettiä. Meillä portinvartija on edesauttanut sitoutumistani vanhemmuuteen esimerkiksi antamalla minulle tilaa opetella ja toteuttaa vanhempana olemista. Täydentäisin tutkijoiden näkemystä siten, että miehen sitoutuminen isyyteen hyödyttää lapsen äitiä myös vaikkapa siten, että hänen ei tarvitse huolehtia eikä ottaa vastuuta kaikesta.

Tutkijoiden neljäs väite: Isyyteen sitoutuminen on myös yhteiskunnallinen kysymys. On viitteitä siitä, että pitkällä aikavälillä miesten isyyteen sitoutuminen tuottaa taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle.

Sitoutunut isä tuo säästöjä

Omat kokemukseni tai oikeastaan päätelmäni: Isyyteen sitoutuminen vähentää monella tavalla eron riskiä. Hyvä parisuhde ja mielekäs elämä lisäävät hyvinvointia ja hyvinvoiva työntekijä tarvitsee vähemmän sairaslomaa ja on työssä tuottavampi kuin pahoinvoiva. Jos ero kuitenkin tulee, isyyteen sitoutuneen miehen suhde lapsiin jatkuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin miehen, joka on osallistunut vain niukasti kodin askareisiin ja elämään. Isyyden jatkumisella puolestaan on merkittävä vaikutus miehen elämän laatuun ja -hallintaan. Suhteiden katkeamisella on kielteisiä vaikutuksia miehen elämänhallinnalle, mikä näkyy esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspuolella.

Lyhyesti sanottuna isyyteen sitoutumisesta on monenlaista hyötyä - kysymys on ainakin siitä, mikä on oikein, järkevää, taloudellista ja tasa-arvoista - joten asiaa kannattaisi edistää esimerkiksi tämäntyyppisillä keinoilla (ks. kissan häntä). Ja sanotaanpa vielä sekin, että lapsi saattaa voida hyvin, vaikka isää ei olisi mailla halmeilla, ja huonosti, vaikka isä olisi kotona aamusta iltaan.

Topi Linjama