Katselen valokuvia 70–80-luvulta, joissa äiti imettää minua tai jotakuta sisaruksistani. Tilanteet näyttävät luontevilta ja kauniilta, äidillä on hyvä kontakti lapseen ja hän katselee tätä lempeän hyväksyvästi.
Sukupolvien ketjussa äitien kehojen kautta ovat kulkeneet lapsen kehitykselle välttämättömät asiat, rasva, hivenaineet, vitamiinit – ja hoiva, lohtu ja intiimi läheisyys.
Imetysteemaan olen viime aikoina törmännyt perhevalmennuksissa, joissa käyn isätyöntekijän roolissa. Valmennuksissa puhutaan aika paljon imetyksestä, mutta isän osuus saatetaan ohittaa parilla lauseella. Niinpä lähestyin imetystä edistävää Laktivistiäitiä, joka kysyi facebook -sivullaan äitien imetysvinkkejä isille.
Äitien vastauksissa toistui kaksi teemaa: isä voi mahdollistaa imetyksen ja tsempata siinä.
Mahdollistaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että isä ottaa mahdollisimman paljon kotitöitä hoitaakseen pikkuvauvavaiheessa ja huolehtii siitä, että äiti saa nukuttua riittävästi. Isä voi pyrkiä eri tavoin varmistamaan imetysrauhan - tai miksei myös imettämättömyysrauhan, jos äiti ei voi tai halua imettää. Isä voi esimerkiksi pitää isommista sisaruksista huolta sillä välin, kun äiti imettää vauvaa. Isä voi tuoda juotavaa, pöyhiä tyynyt oikeaan asentoon ja huolehtia, että television kaukosäädin on äidin ulottuvilla.
Tsemppaaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että isä kertoo äidille arvostavansa imettämistä ja pitävänsä sitä tärkeänä tehtävänä. Isä voi olla kiinnostunut imetyksestä, keskustella siitä äidin kanssa ja rohkaista äitiä imettämään juuri siten kuin hänestä parhaalta tuntuu. Jos äiti valittaa, että imettäminen on rankkaa, isän ei kannata olla heti ehdottamassa pulloruokintaa, vaan kannustaa äitiä.
Poimin keskustelusta vielä muutaman kommentin:
”Isät, olkaa siinä. Olkaa valmiita etsimään tietoa ja tukea. Ottakaa vauva syliin, kun rinnalla raivotaan tai äiti väsähtää imettämään jatkuvasti. Hoitakaa ensi kuukaudet kotia ja tehkää äidille mahdollisuus olla vauvalleen koko maailma.”
”Ensimmäiset viikot mies pyöritti kaikkea muuta: kävi kaupassa, laittoi ruuat, lenkitti koirat. … Täysimetyksestä ei olisi tullut mitään ilman miehen tukea.”
”Isän voi olla hyvä olla näyttämättä omaa epävarmuuttaan. Kommentit kuten 'riittäköhän maito?' tai 'pitäisiköhän sille antaa korviketta varmuuden vuoksi' syövät imettävän äidin itseluottamusta ja voivat aiheuttaa paljon tuhoa.”
”Puolison tuki on korvaamatonta. Te olette tiimi ja lapsi on yhteinen. Imettäminen ei ole pelkästään äidin ja vauvan juttu, vaan TEIDÄN juttu!”
Ajantasaista tietoa löytyy esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n sivuilta, minne on myös koottuu tiiviisti vinkkejä imettäjän lähipiirille.
Juttelin hiljattain erään imetystukihenkilön kanssa. Hän sanoi, että
äitien yleisimpiä yhteydenoton syitä on tämä: ”Mitä tehdä, jos mies
vaatii lopettamaan imettämisen?” Oma vastaukseni tällaiselle äidille olisi nyt, kun viisaus on lisääntynyt ja testosteronitaso vähentynyt: jatka
imettämistä niin kauan kuin siltä tuntuu.
”Kun me mennään kotiin, niin leikitäänkö taas äidin tisseillä?” Jotenkin näin kysyi
pikkupoika isältään bussissa muistaakseni jossain Jukka Parkkisen
kirjassa. Isän ja lapsen jäädessä bussista seuraavalla pysäkillä ulkoa
kuuluu vielä heleä lapsenääni: ”Eihän tämä ole meidän pysäkki.”
Topi Linjama

Millaista on miehen vanhemmuus? Mitä on olla isä 2010-luvun Suomessa? Lapselliset miehet kertovat. Uudet postaukset osoitteessa: https://lapsenmaailma.fi/kategoria/blogit/lapselliset-miehet/
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tissit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tissit. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. huhtikuuta 2016
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Vieraskynä: Isällä ei ole tissejä
Kuulun niihin nuoriin isiin, jotka haluavat ottaa isompaa roolia vaippaikäisen kasvatuksessa. Tasa-arvon näkyminen arjessa on tärkeää. Isä hoitaa kotiaskareita ja viettää aikaa vauvan kanssa. Isä kylvettää. Isä vaihtaa vaipat. Kaikki sujuu kunnes tulee nälkä.
Sulo-vauvamme on ehtinyt 2 kuukauden ikään. Poika on hankkinut itselleen vankan varren ja komean kaksoisleuan uutteralla tissimaidon ryystämisellä. Ajattelimme alusta saakka, että mikäli rintaruokinta sujuu, emme halua sotkea hyvin sujuvaa ruokailua tuttipullolla.
On tärkeää, että myös tuore äiti voi jatkaa harrastuksiaan ja päästä välillä tuulettumaan. Se mahdollistuu sen kautta, että isä tai joku muu pystyy huolehtimaan pienokaisen hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Isyysloma ja opiskelijan joustava aikataulu ovat sallineet sen, että olen voinut viettää Sulon kanssa äijä-aikaa kotosalla. Olemme tehneet pitkiä kävelyitä, nukkuneet yhdessä päiväunia ja jutustelleet. Mutta jossain vaiheessa nälkä yllättää.
Nälkä saattaa hiipiä hiljaa pienen suupielten lipomisen muodossa, tai katkenneiden päiväunien jälkeen nollasta sataan sekunnissa kiihtyvän huudon saattelemana. Tässä tilanteessa tuttipullon tarjoaminen alkaa olla jo myöhäistä. Kumisen tutin viemisen suupielille tämä pieni marttyyri ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ei auta muu, kuin laittaa korvatulpat korviin kuulovaurion pelossa, hyssytellä pientä nyyttiä sylissä ja odotella äidin tuloa. Sitteriin tai lattialle laskeminen nimittäin nostaisi äänen tason vieläkin sietämättömämmäksi.
Kun äiti tulee, on pienokaisen pää punainen, kyynelnorot valuvat poskilla ja isän henkinen kestävyys on koetuksella. Vauva pääsee äidin syliin ja rinnalle. Pettynyt ja raivostunut itku katkeaa kuin veitsellä leikaten ja tilalle tulee tyytyväinen jokeltelu ja maiskuttelu. Tässä vaiheessa modernin isän tasa-arvon tavoittelu saattaa tyssätä riittämättömyyden tunteeseen. Samalla oppii ymmärtämään niitä isiä esimodernin ajan isiä, joiden on ollut helpompaa paeta vanhemmuuden taakkaa pitkiin työpäiviin.
Tissit, tai oikeastaan niiden puute, rajoittavat tasa-arvoa rintaruokintaan kasvaneissa perheissä. Suosittelenkin, että tuttipulloruokintaa opetellaan jo aikaisessa vaiheessa rintaruokinnan lisänä. Isien kasvanut hoivavastuu edistää toki tasa-arvoa, vaikka ruokinta ei onnistuisikaan. Kuten eräs tuttavani totesi, Lapselliset miehet- blogin isät ovat hipsteri-isiä. Toivoa sopii, että isyyden korostaminen ei ole muoti-ilmiö, vaan nouseva trendi. Vanhemmuuden tasa-arvo siirtyy lapsien myötä myös tulevaisuuden tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.
Anssi Kekkonen
Kijoittaja on joensuulainen keskustavaikuttaja ja tuore isä. Operoi verkossa tagilla #noljakanfaija
Sulo-vauvamme on ehtinyt 2 kuukauden ikään. Poika on hankkinut itselleen vankan varren ja komean kaksoisleuan uutteralla tissimaidon ryystämisellä. Ajattelimme alusta saakka, että mikäli rintaruokinta sujuu, emme halua sotkea hyvin sujuvaa ruokailua tuttipullolla.
On tärkeää, että myös tuore äiti voi jatkaa harrastuksiaan ja päästä välillä tuulettumaan. Se mahdollistuu sen kautta, että isä tai joku muu pystyy huolehtimaan pienokaisen hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Isyysloma ja opiskelijan joustava aikataulu ovat sallineet sen, että olen voinut viettää Sulon kanssa äijä-aikaa kotosalla. Olemme tehneet pitkiä kävelyitä, nukkuneet yhdessä päiväunia ja jutustelleet. Mutta jossain vaiheessa nälkä yllättää.
Nälkä saattaa hiipiä hiljaa pienen suupielten lipomisen muodossa, tai katkenneiden päiväunien jälkeen nollasta sataan sekunnissa kiihtyvän huudon saattelemana. Tässä tilanteessa tuttipullon tarjoaminen alkaa olla jo myöhäistä. Kumisen tutin viemisen suupielille tämä pieni marttyyri ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ei auta muu, kuin laittaa korvatulpat korviin kuulovaurion pelossa, hyssytellä pientä nyyttiä sylissä ja odotella äidin tuloa. Sitteriin tai lattialle laskeminen nimittäin nostaisi äänen tason vieläkin sietämättömämmäksi.
Kun äiti tulee, on pienokaisen pää punainen, kyynelnorot valuvat poskilla ja isän henkinen kestävyys on koetuksella. Vauva pääsee äidin syliin ja rinnalle. Pettynyt ja raivostunut itku katkeaa kuin veitsellä leikaten ja tilalle tulee tyytyväinen jokeltelu ja maiskuttelu. Tässä vaiheessa modernin isän tasa-arvon tavoittelu saattaa tyssätä riittämättömyyden tunteeseen. Samalla oppii ymmärtämään niitä isiä esimodernin ajan isiä, joiden on ollut helpompaa paeta vanhemmuuden taakkaa pitkiin työpäiviin.
Tissit, tai oikeastaan niiden puute, rajoittavat tasa-arvoa rintaruokintaan kasvaneissa perheissä. Suosittelenkin, että tuttipulloruokintaa opetellaan jo aikaisessa vaiheessa rintaruokinnan lisänä. Isien kasvanut hoivavastuu edistää toki tasa-arvoa, vaikka ruokinta ei onnistuisikaan. Kuten eräs tuttavani totesi, Lapselliset miehet- blogin isät ovat hipsteri-isiä. Toivoa sopii, että isyyden korostaminen ei ole muoti-ilmiö, vaan nouseva trendi. Vanhemmuuden tasa-arvo siirtyy lapsien myötä myös tulevaisuuden tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.
Anssi Kekkonen
Kijoittaja on joensuulainen keskustavaikuttaja ja tuore isä. Operoi verkossa tagilla #noljakanfaija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)