Kuinka jakaa metatyötä?

eli kuka on perheenpää – ongelman kuvaus & viisi osaratkaisuyritystä

Suorittavan portaan kotityöt – tiski, pyykit, siivous, ruuanlaitto ynnä muu sellainen – on melko helppo jakaa puolisoiden kesken. Vastuun, muistamisen, metatyön jakaminen on vaikeampaa.

Tilanne voi olla esimerkiksi tällainen: mies kyllä tiskaa, kuskaa ja imuroi, mutta naisen hallinnassa on kokonaisuus ja aikataulut. Nainen, äiti, muistaa lasten kerhot ja hammaslääkärit, hän huolehtii, että lapsille on tumput ja talvihaalarit, hän suunnittelee lomareissun ja ilmoittaa poissaolot Wilmaan, hän on se, joka tietää vastauksen kysymykseen, ”onko meillä mitään ensi viikon torstaina”. Isän puoleen käännytään lähinnä silloin, jos lapsi tarvii luvan johonkin jonka äiti on kieltänyt tai pitää löytää äiti, kuten Ari Kinnari kärjistää. Listaan voisi lisätä vielä rahantarpeen.

Nainen on henkilöstöjohtaja, mies tekninen tuki.

Vauva joko syö tai nukkuu. Metatyötä on melko vähän.

Äidin takaraivossa on kolme kalenteria ja neljä jääkaapinovellista muistilappuja, mikä ehkä on – huonosti nukuttujen öiden ohella – keskeinen syy äitien huomiolle: aivot on jumissa ja pää yhtä mössöä.

Toisaalta moni äiti haluaakin ottaa hoitaakseen asioita, joita hän osaa, kuten kesälomamatkan suunnittelun ja toteutuksen. Mies huollattaa auton, hommaa matkarahat, nostaa valmiiksi pakatut kapsäkit autoon ja suuntaa polttomoottorikoneen keulan kohti pohjoista.

Käy se niinkin, tai miten hyvänsä muuten, kunhan molemmat tiedostavat, että vastuu voi alkaa kuormittamaan. Itse haluaisin mielelläni olla hieman enemmän kuin tekninen tuki, joksi minusta ei edes ole, tai kyllähän-mä-teen-ku-vaan-sanot-mitä-mun-pitää-tehä -tyyppinen työharjoittelija, joksi minusta on.

Mutta kuinka metatyön taakkaa voisi helpottaa ja jakaa? Tätä olen kysellyt päiväkotien vanhempainilloissa ja facebookin keskusteluryhmissä. Nostan näistä keskusteluista esille muutamia huomioita.

1. Keskustele metatyöstä puolison kanssa

Puoliso ei välttämättä hahmota, millaisia asioita joudut pitämään mielessä. Toisaalta hänen mielensä saattaa kuormittua asioista, joista sinä et tiedä mitään. Voitte esimerkiksi käydä läpi, mitä kaikkia vaiheita liittyy synttärien järjestämiseen: keitä kutsutaan, milloin ja missä pidetään, mitä tarjotaan, onko allergioita, mitä pitää ostaa, mistä kaupoista niitä löytyy ja niin edelleen. Parin tunnin synttärit vaativat paljon suunnittelua, ajatustyötä ja muistamista. Metatyö ei välttämättä tule näkyväksi, ellei sitä sanoita.

Valitkaa keskustelulle rento hetki, jotta syyttelijät, marttyyrit ja besserwisserit eivät tule sitä sotkemaan. "Laita mies asialle ja mene itse perässä" on niin kuultu.

2. Vastuun jaon monet tavat

Vastuualueet voi jaotella esimerkiksi siten, että toinen puolisoista huolehtii lääkärikäynnit, toinen yhteydet kouluun. Tai sitten toinen hoitaa suurimman osan yhden lapsen asioista, toinen toisen lapsen. Näin toimittiin eräässä suurperheessä, jossa useammalla lapsella oli terapiaa ja lääkärikäyntiä.

Erilaisia tapoja on lukemattomia – ja jaettavaa riittää. Myös päivystysvuoroja voi kokeilla vaikkapa silloin, jos toinen on vaikkapa työmatkalla. Vanhempainvapaiden jakaminen johtaa miltei väistämättä päivystysvuorojen jakamiseen.

Vielä varoituksen ja kehoituksen sana vauvojen vanhemmille: vauvavaiheessa metatyötä on melko vähän, mutta jos äiti hoitaa silloin kaiken, on riskinä, että homma kaatuu hänen niskoilleen myöhemminkin, kun metatyötä on paljon enemmän.

3. Kalenteri ja kauppalista

Yksi parhaita käytännön työkaluja on kalenteri, johon on koottu kaikki perheen yhteiset menot. Kalenteri asetetaan paikkaan, josta mies ei voi olla huomaamatta sitä, esimerkiksi ruokapöydälle. Pitäisiköhän meillekin hommata. Eräs rouva kertoi kirjoittavansa kalenteriin rakkaudellisia viestejä tyyliin "sulle on suklaapatukka kuiva-ainekaapin ylähyllyllä <3", mikä epäilemättä muokkaa miehen suhteen kalenteriin samantapaiseksi, jollainen oli koiran suhde kelloon Pavlovin kokeessa.

Myös kauppalista on aika kätsy, samoin kännyköiden sovellukset jaettuine kalentereineen. Kokemuksia ei ole, mutta TimeTree-, Wunderlist-, Google keep- ja Trello-sovelluksia on kehuttu.

4. Pidä viikkopalaveri

Päivätyötä tekevä isä kertoi, että he pyrkivät vaimonsa kanssa pitämään sunnuntai-iltaisin palaverin, jossa he käyvät läpi seuraavan viikon menot, kuskaamiset ja ostoslistan. Ajokortiton vaimo on viikot kotikulmilla lasten kanssa, joten ennakointi on erityisen tärkeää. Sunnuntai-illan virkistynyt ja rento fiilis sopi palaverille paremmin kuin esimerkiksi työviikon ja viikkosiivouksen kiristämät perjantai-illat.

5. Priorisoi ja tee yksi asia kerrallaan

Jos metatyö kuormittaa, tee yksi asia kerrallaan, neuvoo asiantuntija. Myös metatyötä voi pyrkiä priorisoimaan ja sanoa joillekin töille ”ei”. Metatyön jakautumisen kannalta on eduksi, jos perheessä hyväksytään erilaisia tapoja hoitaa asiat. 

Topi Linjama

Metatyökeskustelun aloitti Jenny Lehtinen mainiolla tekstillään "Metatyö kunniaan" vuosi sitten. Anna-lehden metatyöjutun lisäksi voit lukaista myös Oton postauksen aiheesta tämän vuoden alusta.

Isät ja isien itsekkäät metatyöt

Jenny Lehtinen kirjoitti lokakuun lopussa kolumnin aivoja kuormittavasta metatyöstä otsikolla Metatyöräjäyttää äidin pään! Kuten kolumnin otsikkokin kertoo, kokee Lehtinen kodin metatyön raskaaksi juuri naiselle, äidille. Kolumni herätti heti tuoreeltaan valtavasti keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja moni äiti sen jakoikin eteenpäin vaikuttuneena Lehtisen oivalluksista. Lapsellisista miehistä aiheeseen tarttui Pasi, joka ruotii tekstissään töistä palaavan miehen ajatuksia kodin näkymättömästä mutta välttämättömästä aivotyöstä. Ajatuksia aiheesta heräsi myös minulla, koti-isällä: kuka meillä tekee metatyöt, ja onko työnjako muuttunut vaimoni palattua töihin?

Lehtisen kolumnin luettuani omaksuin ajatuksen, että kodin metatyö on sellaista aivotyötä, joka liittyy nimenomaan lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Lehtisen esimerkeissä äiti huolehtii lasten syntymäpäiväkutsuihin liittyvät monimutkaiset järjestelyt silloinkin, kun isä kokee ottaneensa valtavan vastuun synttäreistä kattamalla pöydän ja vetämällä lapsilaumalle pari leikkiä, jotka nekin ovat äidin ideoimia. Myös lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin kätkeytyy paljon aivo- ja paperityötä, jotka hoitaa Lehtisen maailmassa äiti, miehen toimiessa korkeintaan kuskina ja juhtana.

Puolen vuoden koti-isyyden aikana ja Lehtisen metatyökolumnin jälkihehkuissa olen muutaman kerran saanut huomata asioiden menneen ei-toivotulla tavalla johtuen siitä, että vaimoni on ajatellut minun kotona olevana vanhempana hoitavan tiettyjä lasten asioita. Hän on esimerkiksi olettanut, että käyn lukemassa opettajan lähettämiä Wilma-viestejä – varsinkin, kun itse olen opettaja – ja huolehdin siitä, että tokaluokkalainen tekee läksynsä ja lähtee ajoissa soittotunneille. Syyllistä ei siis tarvinnut kaukaa etsiä, kun lapsen kaksi viikkoa aiemmin Wilmassa ilmoitettu matematiikan koe ei mennyt niin kuin lapsi itse olisi toivonut. Myös muutamat lupalappuset ovat unohtuneet odottamaan otollisempaa allekirjoitushetkeä, eivätkä jalkapalloturnauksen yhteiskyytitkään olisi välttämättä järjestyneet ilman asiasta perillä olevan vaimoni vaivannäköä.

Naiset tekevät kotitöitä perheen yhteiseksi hyväksi ja oman mukavuudenhalunsa uhraten. Ilman äitien panosta lapsisynttäreitä vietettäisiin ilman prätkähiiriasuja ja prinsessakakkuja, lasten kavereiden syntymäpäivälahjat haettaisiin supermarketista juuri ennen juhlia, uimakoulut jäisivät käymättä ja lasten talvihaalarit lahkeista lyhyet. Koulujen lupalaput jäisivät lojumaan ja kihomatoepidemiat kroonistuisivat.

On ilmeistä, että perheissä äideille kasautuu liian paljon vastuuta arjen pyörittämisestä. Silti täytyy todeta, että monenlaista metatyötä ja muuta kotityötä riittää silti vielä miehellekin. Lehtisen lähipiirissä miesten rooli perheen arjen pyörittämisessä on kutistunut pieneksi, mutta minun lähipiirissäni on miehiä, jotka tekevät muutakin kuin raaputtavat silloin tällöin auton jäätyneen tuulilasin puhtaaksi. Vaikka perinteiset miesten työt ovat vähentyneetkin ja itse niitä syvästi ja hartaasti inhoankin, on jonkun silti edelleen

1) huolehdittava, että kodin viihde-elektroniikka on ajanmukaista ja kunnossa,

2) neuvoteltava pankin kanssa säästämisestä, sijoittamisesta, lainoista, koroista ja lyhennysvapaista,

3) ostettava autot, varattava huollot, käytävä Motonetissä ostamassa tarvittavat osat, vaihdettava (vaihdatettava) renkaat ja vaihdettava pyöriin uudet sisäkumit,

4) pohdittava, miten lapset oppisivat tehokkaimmin pallonkäsittelytaitoa jalkapallokentällä,

5) hommattava lämmityspuut, pilkottava, pinottava ja lopulta sytytettävä ne joko kiukaassa tai leivinuunissa,

6) vaihdettava puhelinnumeroita kotiäitien kanssa perhekerhossa, jotta viisivuotias saisi ikäistään leikkiseuraa muista kotihoidokeista,

7) käytävä ruokakaupassa ja mietittävä, mitä tekisi lounaaksi ja päivälliseksi sekä

8) siivottava perjantaisin, jotta väsynyt uranainen saisi tulla puhtaaseen kotiin.

Kun tätä puutteellista listaa tarkastelee, voi huomata yhden asian: miehen tekemille töille ja metatöille toimivat vaikuttimina tämän omat tarpeet, puhdas itsekkyys ja häpeällinen oman edun tavoittelu. Mies hommaa viihde-elektroniikkaa, koska haluaa ison ruudun ja uuden FIFA: n. Hän neuvottelee lainoista ja koroista silkkaa ahneuttaan. Auton ostoa ohjaa näyttämisen halu, huoltoa saituus ja kolkko laskelmointi. Lasten jalkapalloharrastukseen isä projisoi omia, toteutumatta jääneitä unelmiaan ammattiurheilusta. Lämmityspuiden haalimisesta ja talon lämmittämisestä jokainen mies saa alkukantaista, selittämätöntä tyydytystä. Lapsitreffejä koti-isä sopii, jotta itse pääsisi kotona helpommalla. Mies laittaa ruokaa, koska on perso rasvalle ja suolalle. Viikkosiivouksen mies tekee, koska…no niin, pitihän se arvata.

Yhdestä asiasta miehiä ja isiä pitää kuitenkin kiittää: he ovat onnistuneet kanavoimaan itsekkäät pyyteensä koskemaan sellaisia asioita, joista hyötyy ja nauttii koko perhe. Toivottavasti lasten äitikin, ainakin jonkin verran. 

Kun tulen kotiin

Kun tulen kotiin, on ruoka jo käytännössä valmista ja lapsilauma olohuoneessa leikkimässä. Puoliso lähtee joogaansa, otan ruoan uunista ja annan lapsille. Syönnin ja käsienpesujen jälkeen on kello jo alkuillan partaalla, enkä ole oikein löytänyt sitä kotimoodia. En oikeastaan tiedä miten noilla pennuilla on päivä mennyt, enkä sitä missä vaiheessa kotityöt ovat. Kodin metatyölle* ei ole ollut aikaa eikä paikkaa, joten olen aivan pihalla ja on hankala tarttua mihinkään hommaan.

Koti.

Lastenkin touhut vähän ärsyttävät kun ei oikein jaksaisi kuunnella taas yhtä tarinaa siitä mitä Minecraftissa on tehty ja rakennettu. En ymmärrä niistä tarinoista kuitenkaan kovin paljoa, koska en ole ehtinyt perehtyä. Olisi kyllä kiinnostava ymmärtää enemmän. Sitä paitsi kyllähän se lapsi huomaa, etten oikein kuuntele.

Kissakin änkeää syliin kun yritän kirjoittaa. Mielenosoituksellisesti.

Joku nokkela ehkä huomaa, että kuvailen varsin tyypillistä palkkatyössä käyvän ydinperheen isän iltapäivää. Vielä parikymmentä vuotta sitten se oli kunnollista ja tavoiteltavaa. Mutta ei se kivaa ole. Jos koti ei ole minun tilani, jossa tiedän mitä tapahtuu, niin ei mikään muukaan oikein ole. Tai aina voisin mennä sen parinkymmenen vuoden takaisen ydinperheisän tapaan autotalliin tai pihatöihin, mutta ei sekään ihan omalta tunnu.

Työni on innostavaa, vaihtelevaa ja haastavaa. Teen sitä mielelläni, mutta voisin kyllä tehdä sitä vähän vähemmän. Voisin, jos olisi vähemmän velkaa ja vähän pienemmät elinkustannukset.

Jos olemme vain työmme, ei mikään toimi. Arjen palikoiden kokonaisuus vaikuttaa olennaisesti siihen keitä olemme ja keitä meistä tulee. Ja ne arjen palikat muovaavat meistä todella ankeita tyyppejä jos emme kamppaile vastaan.

Pasi Huttunen

---

*Metatyö on sitä jatkuvaa suunnittelua, valmistelua, tilanteen tasalla olemista ja ennakoimista, jota vanhemman on tehtävä, jotta yhtään mikään toimisi. Lue myös: Jenny Lehtinen: Metatyö räjäyttää äidin pään!