Eilen Perheentalo oli täynnä mekastavia, iloisia lapsia ja perään katsovia, kuulumisia vaihtavia isiä, joista iso osa kyllä rehellisyyden nimissä myös mekasti iloisesti. Teimme isolla porukalla valomiekkoja taskulampuista, putkenpätkistä, holkeista, foliopalasista ja ilmastointiteipistä, kuten Topi aiemmin kertoi. Lisäksi oli tietenkin pullaa ja mehua.
Voi olla, että osa näistäkin yhteistyön siemenistä kylvettiin jo silloin aikoinaan, kun isien ja lasten liikuntakerho Riekku oli Niinivaaran lukion liikuntasalissa samaan aikaan kun miekkailijat treenasivat toisella puolella salia. Elävä ja iloinen kaupunki tuottaa tällaisia ihmeitä ja sattumalta tapahtuneet kohtaamiset voivat poikia vaikka mitä.
Tällainen valomiekkaillan kaltainen toiminta on aivan äärimmäisen tärkeää, koska se on kaikkien osallistuvien mielestä ihan pirun hauskaa. Illan jälkeen oli lapsia, jotka nukkuivat valomiekka kainalossa. Oli niitä, joilta piti sängystä miekka takavarikoida, koska valoa ei vain voinut laittaa pois päältä. Oli niitä, jotka pää sauhuten kotimatkalla pohtivat, kuinka voisi tehdä vielä hienomman valomiekan ja joka tapauksessa pitää tehdä niitä lisää ja sillekin kaverille pitää opettaa miten näitä tehdään. Oli ainakin yksi isä, joka lähti kotiin lumoutuneena siitä, miten niin yksinkertaisista osasista saa rakennettua jotain näin hienoa.
Laadukkaampia kuvia ja parempaa videota on tulossa.
Pasi Huttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti