Lapsista säästäminen on omaan jalkaan ampumista

Jos nyt jotain on edellisen laman jälkeen todettu moneen kertaan, niin se, että lapsista ei kannata säästää. Sipilän hallitus päätti silti tehdä juuri niin ja rajasi lasten oikeutta päivähoitoon. Samalla siitä tuli iso kuntavaaliteema. Moni kunta keskustelee vaalien alla siitä, pitäisikö kunnan ottaa harteilleen vastuu, jota valtio ei enää halunnut kantaa. Minusta tässä ei ole paljoakaan harkittavaa, jos kunta vain mistään saa ne rahat revittyä. Ja uskon, että jos on poliittista tahtoa, niin ne rahatkin löydetään. Kokeilin puolueihmisten pöksyihin hyppäämistä.

Jos olisin kokoomuslainen tekisin laskelman siitä, millainen panos-hyöty -suhde investoinnilla varhaiskasvatukseen saadaan. Laadukas varhaiskasvatus tuottaa todennäköisesti tuottavia kansalaisia. Sen lisäksi pohtisin, että varhaiskasvatus on hyvä keino lisätä parhaassa työiässä olevan työvoiman tarjontaa. Tämänhän opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on näin kuntavaalien alla huomannutkin. Perinteisestihän oikeisto on toki mieluummin pitänyt äidit kotona hoivaamassa lapsia, mutta jopa konservatiivisemmat alkavat pikku hiljaa huomata, että nykyinen työelämä ei oikein enää toimi niin, että vain yksi perheessä saisi tuloja.

Laadukas varhaiskasvatus on yksi niistä keinoista, joilla kansalaisia sitoutetaan alueille ja tarjotaan heille keinoja tehdä töitä myös ruuhkavuosien aikaan. Kun vielä huomioidaan kattavan päivähoitoverkoston työllistävä vaikutus, pidetään varhaiskasvatuksen avulla osaltaan koko maata asutettuna. Jos olisin kepulainen panostaisin siihen.

Mikäpä sen parempi tapa jakaa kasaantunutta pääomaa yhteiseksi hyväksi kuin verottaa sitä progressiivisesti ja käyttää lapsia erittäin paljon hyödyttävällä tavalla. Lisäksi varhaiskasvatus antaa hyvin toteutettuna perheille paremmat mahdollisuudet luovia arjessaan eteenpäin. Vasemmistolaisena satsaisin varhaiskasvatukseen.

Tokihan uhkana on, että jos varhaiskasvatus on hyvin hoidettu, niin nainenkin saattaa pelkän siveellisen äitiyden lisäksi rakentaa työuraa, mutta toisaalta päiväkodin arki on edelleen monella tavoin kristillisen valtiokirkollisuuden kyllästämää, joten varhaiskasvatus koulii lapsia edelleen aika tehokkaasti niihin paljon puhuttuihin kristillisiin arvoihin. Kristillisenä siis kaikesta huolimatta panostaisin varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatus tarjoaa uskomattoman alustan myös ekologisesti kestävien ajatus- ja toimintamallien opettamiseen ja lisäksi siellä tarjoutuu mittava kirjo mahdollisuuksia erilaisten kulttuurien ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Jos varhaiskasvatusta on monipuolisesti tarjolla, tarjoaa se monille erilaisille perhemalleille helpomman arjen. Vihreänä näkisin varhaiskasvatuksessa valtavan potentiaalin.

Varhaiskasvatus tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisen kulttuurin opettamiseen niin kantasuomalaisille kuin tulokkaillekin. On vaikea keksiä parempaa kotouttamisen paikkaa maahanmuuttajalapselle kuin päiväkoti. Laitosolosuhteissa joudutaan pitämään kuria ja järjestystä, jotta ei taannuta kaaokseen ja anarkiaan. Sekin olisi mielestäni hyvä asia jos olisin perussuomalainen.

Jos olisin demari, olisi helppoa. Liikkeeni on kamppaillut koko historiansa juuri tällaisen puolesta. Puolustaisin sitä innolla.

Kyllä tämä minusta näyttää aika selkeältä, mutta saa nähdä mitä tulevissa valtuustoissa päätetään.

Pasi Huttunen

Päättäjä: tällä win-win-win -mallilla säästät miljoonia

Päättäjä, tarjoan sinulle sosiaalialan innovaatiota, jolla a) saavutetaan merkittäviä säästöjä, b) helpotetaan työntekijöiden henkistä kuormitusta ja c) joka on eettisesti aiempia kestävämpi. Lisäksi innovaatio on ilmainen ja se on otettavissa käyttöön heti, kun teille sopii.

Ennen kuin väität, että "liian hyvää ollakseen totta", lue ainakin seuraava kappale ennen kuin surffaat tärkeämpien asioiden pariin.

Talousnobelisti James Heckmanin mukaan suurin taloudellinen hyöty yhteiskunnan varojen käytöstä saadaan syrjäytymisvaarassa olevien lasten tukitoimista. Yhden euron (1 €) investointi tuottaa pitkällä aikavälillä yhteiskunnalle

• 83 €, jos mielenterveystaitoja opetetaan koululaisille
• 44 €, jos yleislääkäreitä koulututetaan itsemurhien ehkäisyyn
• 14 €, jos euro satsataan koulukiusaamisen ehkäisyyn ja
• 8 €, jos sillä ehkäistään lasten käytöshäiriöitä.

Viite löytyy Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin esitelmän diasta numero kuusitoista. Esitelmä on pidetty tammikuussa Sosiaali- ja terveysministeriön tilaisuudessa.

The Heckman curve, Heckmanin käyrä, kertoo, mihin ikäkauteen kohdistettu tuki on tehokkain.

Heckman on myös esitellyt tuen tehoa kuvaavan käyrän. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tukea annetaan, sitä suurempana investoitu summa palautuu yhteiskunnalle. Lapsen syntymää edeltävillä interventioilla saavutetaan suurin tuotto, mistä syystä kannattaisi rakentaa kaikille (myös miehille) pakollinen ja perusteellinen perhevalmennuskonsepti. Lapsellisten miesten isyyspakkaus on vapaasti hyödynnettävissänne. Lisäksi kerron mielelläni kaiken, mitä tiedän perhevalmennuksista ja siellä tehtävästä isätyöstä. Laita hei mulle vaikka sähköpostia topi.linjama@pelastakaalapset.fi.

Kustannustehokkaita ovat myös pienten lasten vanhemmille suunnatut kurssit, joilla opetellaan vuorovaikutusta ja ihmisenä olemista. Wahlbeck mainitsee esimerkkeinä sellaiset työkalut kuin VAVU, Vahvuutta Vanhemmuuteen, Ihmeelliset vuodet, Voimaperheet, Lapset puheeksi, Multidimensionaalinen perheterapia.

Toki on myös lukemattomia muita tapoja, mainittakoon vaikka Lähiötalon ja Perheentalon kaltaiset ratkaisut, joista myös kerron sinulle, arvoisa päättäjä, mielelläni aivan kaiken, mitä tiedän. Lukuja Pohjois-Karjalasta ja lisävinkkejä ehkäisevään työhön voi poimia vaikkapa tästä mielipidekirjoituksesta.

Jos et pidä Heckmana sopivana auktoriteettina, kysy, mitä mieltä ovat omat talousviisaamme kuten Sixten Korkman tai Juhana Vartiainen. Tai vaikka Juha Sipilä, jonka hallitusohjelman LAPE-kärkihankkeesta kerrotaan seuraavaa:

Tavoitteena ovat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut. Lapsen etu ja vanhemmuuden tuki ovat ensisijaisia.

Kärkihankkeen tavoitteena on siirtää tuen painopistettä korjaavista palveluista "kaikille yhteisiin, yleisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hoitoon". Toki tämä lause yhdistettynä hallituksen tekemiin päätöksiin näyttää minusta siltä - mikäli brutaali vertaus sallitaan - että toinen käsi antaa tukea samaan aikaan kun toinen käsi lyö tukea antavaa kättä puukolla ranteeseen.

On oikein auttaa ihmisiä jo ennen kuin heidän kärsimyksensä kasvavat kohtuuttomiin mittoihin. Siksi ehkäisevä työ on eettisesti kestävää. Samasta syystä myös työntekijöiden kuormitus vähenee. Lapsi voittaa, perhe voittaa, yhteiskunta voittaa, työntekijät voittavat.

Jos minä istuisin rahapallin päällä, en jäisi odottamaan LAPEn valmistumista, vaan perustaisin mahdollisimman pian kodinhoitajien vakansseja ja ohjaisin määrärahoja kerhotoimintaan ja muihin matalan kynnyksen palveluihin. Kääntyisin kolmannen sektorin puoleen, ostaisin sieltä ehkäisevää tukea ja julistaisin heille erilaisia hakuja, joista parhaat ehdotukset saisivat vaikkapa viisituhatta euroa kuormitettujen perheiden jeesaamiseen kohdistettavaan työhön. Lähtisin opintomatkalle Imatralle, Raisioon, Kinnulaan.

Ja mitään uuttahan tässä ei ole. Ihmettelen vaan isoilla kirjaimilla, että MIKSEI TÄTÄ MALLIA OLE JO OTETTU JOKA PAIKASSA KÄYTTÖÖN, niin.

Topi Linjama

"Lapsi saa osallistua arkipyhäkouluun, mutta hänen ei ole pakko"

Saavun pitkän päivän jälkeen uupuneena päiväkotiin, haluan saada lapsen vain nopeasti vaatteisiinsa, kirjattua ulos ja vietyä kotiin, että voin hetken aikaa olla koomassa. Päiväkodin aina pirteä hoitaja tuntuu juuri nyt kovin rasittavalta ja tietenkin hänellä on juuri tänään jotain tärkeää asiaa. Juuri silloin kun ei millään jaksaisi.

"Hei, meidän pitäisi täyttää tämä, että saako lapsi osallistua arkipyhäkouluun?" Hiukan helpottuneena ajattelen, että onneksi ei kummempaa ja olen jo toteamassa, että saa. Tämä asia on selvitetty jo niin monena vuonna. Kaikesta väsymyksestä ja turhautumisesta huolimatta kuitenkin tajuan, että tuossahan tuo poika on vieressä puuhaamassa. Kysyn häneltä. Kuin apteekin hyllyltä tulee määrätietoinen vastaus: "Ei!"

Kuka mistäkin totuutensa löytää.
Hyvä kupillinen teetä on aika taivaallinen asia.

Hetken hämmennyksen jälkeen totean, että minun puolestani poika saa päättää asian itse. Ja hienoa tilannetajua sekä ammattitaitoa osoittava ratkaiseva hetki koetaan päiväkodin hoitajan vastatessa: "No, minä kirjaan tänne, että poika saa osallistua, mutta ei ole pakko."

Vastaus kelpasi kaikille osapuolille erinomaisesti ja asia oli hoidettu. Lapsi päättäköön itse. Koska arkipyhäkoulussa saa usein karkkia, voi tuo jyrkkä ei pian muuttua kylläksi, mutta sekin sopii. Uskonnollisessa kasvatuksessa tulee toki usein hämmentäviä hetkiä ja siinä herää usein sellaisia kysymyksiä, joihin ei välttämättä asiaan palavasti uskova ole paras vastaamaan. On oltava muitakin vaihtoehtoisia vastauksia.

Kotona olemme pyrkineet saamaan ilmapiirin sellaiseksi, että lapsi uskaltaa näistä kysyä ja saa vastauksen. Ei tietenkään oikeaa vastausta, mutta pyrimme oman kokemuksemme ja tietomme perusteella kertomaan, miksi joku uskoo yhdellä tavalla ja toinen toisella. Lopulta on tärkeää, että lapsi saa eväitä ja työvälineitä näidenkin asioiden pohtimiseen ja käsittelemiseen.

Lasten kuunteleminen ja se, että heidät oikeasti otettaisiin mukaan itseään koskevaan päätöksentekoon ei ole millään tavalla selvä asia. Onneksi se on otettu entistä voimakkaammin mukaan myös uuteen varhaiskasvatuslakiin. Tänä vuonna voimaan tulleen lain mukaan lasta on kuunneltava ja hänen on saatava osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

"Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. [...] Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin."

Siis tavoitteena on kasvattaa lapsia yhteiskunnan jäsenyyteen, ja tällä kertaa se tapahtui todella hienosti. Usein se toki unohtuu ja vielä useammin se jätetään tietoisesti huomiotta. Joskus siihen on hyvät ja perustellut syyt, mutta aina ei.

Päiväkodista lähdin sinä päivänä lapsen kanssa todella hyvällä mielellä.