Lapsista säästäminen on omaan jalkaan ampumista

Jos nyt jotain on edellisen laman jälkeen todettu moneen kertaan, niin se, että lapsista ei kannata säästää. Sipilän hallitus päätti silti tehdä juuri niin ja rajasi lasten oikeutta päivähoitoon. Samalla siitä tuli iso kuntavaaliteema. Moni kunta keskustelee vaalien alla siitä, pitäisikö kunnan ottaa harteilleen vastuu, jota valtio ei enää halunnut kantaa. Minusta tässä ei ole paljoakaan harkittavaa, jos kunta vain mistään saa ne rahat revittyä. Ja uskon, että jos on poliittista tahtoa, niin ne rahatkin löydetään. Kokeilin puolueihmisten pöksyihin hyppäämistä.

Jos olisin kokoomuslainen tekisin laskelman siitä, millainen panos-hyöty -suhde investoinnilla varhaiskasvatukseen saadaan. Laadukas varhaiskasvatus tuottaa todennäköisesti tuottavia kansalaisia. Sen lisäksi pohtisin, että varhaiskasvatus on hyvä keino lisätä parhaassa työiässä olevan työvoiman tarjontaa. Tämänhän opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on näin kuntavaalien alla huomannutkin. Perinteisestihän oikeisto on toki mieluummin pitänyt äidit kotona hoivaamassa lapsia, mutta jopa konservatiivisemmat alkavat pikku hiljaa huomata, että nykyinen työelämä ei oikein enää toimi niin, että vain yksi perheessä saisi tuloja.

Laadukas varhaiskasvatus on yksi niistä keinoista, joilla kansalaisia sitoutetaan alueille ja tarjotaan heille keinoja tehdä töitä myös ruuhkavuosien aikaan. Kun vielä huomioidaan kattavan päivähoitoverkoston työllistävä vaikutus, pidetään varhaiskasvatuksen avulla osaltaan koko maata asutettuna. Jos olisin kepulainen panostaisin siihen.

Mikäpä sen parempi tapa jakaa kasaantunutta pääomaa yhteiseksi hyväksi kuin verottaa sitä progressiivisesti ja käyttää lapsia erittäin paljon hyödyttävällä tavalla. Lisäksi varhaiskasvatus antaa hyvin toteutettuna perheille paremmat mahdollisuudet luovia arjessaan eteenpäin. Vasemmistolaisena satsaisin varhaiskasvatukseen.

Tokihan uhkana on, että jos varhaiskasvatus on hyvin hoidettu, niin nainenkin saattaa pelkän siveellisen äitiyden lisäksi rakentaa työuraa, mutta toisaalta päiväkodin arki on edelleen monella tavoin kristillisen valtiokirkollisuuden kyllästämää, joten varhaiskasvatus koulii lapsia edelleen aika tehokkaasti niihin paljon puhuttuihin kristillisiin arvoihin. Kristillisenä siis kaikesta huolimatta panostaisin varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatus tarjoaa uskomattoman alustan myös ekologisesti kestävien ajatus- ja toimintamallien opettamiseen ja lisäksi siellä tarjoutuu mittava kirjo mahdollisuuksia erilaisten kulttuurien ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Jos varhaiskasvatusta on monipuolisesti tarjolla, tarjoaa se monille erilaisille perhemalleille helpomman arjen. Vihreänä näkisin varhaiskasvatuksessa valtavan potentiaalin.

Varhaiskasvatus tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisen kulttuurin opettamiseen niin kantasuomalaisille kuin tulokkaillekin. On vaikea keksiä parempaa kotouttamisen paikkaa maahanmuuttajalapselle kuin päiväkoti. Laitosolosuhteissa joudutaan pitämään kuria ja järjestystä, jotta ei taannuta kaaokseen ja anarkiaan. Sekin olisi mielestäni hyvä asia jos olisin perussuomalainen.

Jos olisin demari, olisi helppoa. Liikkeeni on kamppaillut koko historiansa juuri tällaisen puolesta. Puolustaisin sitä innolla.

Kyllä tämä minusta näyttää aika selkeältä, mutta saa nähdä mitä tulevissa valtuustoissa päätetään.

Pasi Huttunen

Isän kuusi syytä rakastaa hyvinvointivaltiota

Olen niin sanotusti hyväosainen, joten voi hyvin olla, että pärjäisin toisenlaisessa järjestelmässä. Mieluummin kuitenkin elän hyvinvointivaltiossa ja toivon todella, että Suomi pidetään sellaisena.

1. Ilman tuloerojen ja eriarvoisuuden tasaamista yhteiskunta olisi paitsi räikeän epäoikeudenmukainen myös räikeän epätasa-arvoinen. Vaikka tasa-arvon eteen on vielä paljon työtä tehtävänä, on tilanne Suomessa kuitenkin vertailtaessa aika hyvä. Joutuisin luultavasti tekemään jotain paljon epämiellyttävämpää työtä paljon epätoivoisemmalla vimmalla saadakseni perheelleni leipää pöytään. Puolisoni puolestaan olisi luultavasti melko lopullisesti jumahtanut kotiin jos emme sattumoisin olisi löytäneet jotain vielä huono-osaisempaa nälkäpalkalla lapsia kaitsemaan, jotta puolisonikin voisi tehdä jotain, mitä vain, työtä huonolla palkalla ja olemattomilla työehdoilla. Osallistuva isyys olisi sitä, että joskus näkisin lapsiani. Koulutustasoni tosin saattaisi olla sitä luokkaa, että en ehkä hahmottaisi osallistuvaa isyyttä ylipäänsä mahdollisuutena.

2. Minun ei tarvitse miettiä, kuinka löydän valtavia rahasummia lasteni kouluttamiseen. Minun ei tarvinnut koulushoppailla, koska kaikki koulut ovat melkoisen tasalaatuisia. Lapseni saavat koulussa riittävästi hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ekaluokkalaiseni pääsee iltapäivällä kohtuuhintaiseen iltapäiväkerhoon sen sijaan, että istuisi yksin kotona tuntikausia ennen kuin muut ehtivät kotiin.

3. Perheenjäsenen sairastuminen ei syökse perhettä köyhyys- ja syrjäytymiskierteeseen, eikä sitä varten ole tarvinnut ottaa vakuutusta. lapseni on myös rokotettu. Neuvolajärjestelmä on ollut tukena etenkin äidille ja ottanut isoja askeleita myös isien huomioimisessa. Nyt taidamme tarvita röntgenkuvat toisen lapsen kädestä, eikä ole homma eikä mikään marssia sairaalaan, jossa kuvat otetaan. Siihenkään ei talous kaadu, vaikka jotain toimenpiteitäkin jouduttaisiin tekemään. Hyvinvointivaltio on se vakuutus.

4. Varhaiskasvatus on ollut hyvin merkittävä lasteni kasvussa ja kehityksessä sosiaalisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja se on antanut mahdollisuuden siihen, että sekä minä että puolisoni olemme voineet opiskella ja tehdä töitä. Saimme nauttia jopa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Ikävä kyllä se ilo meni seuraavilta, sillä joensuulaisilla poliitikoilla ei ollut rohkeutta pitää siitä kiinni.

5. Sekä päiväkodissa että koulussa lapsiani on kuskattu teatteriin ja muihin taidepläjäyksiin ilman lisäkustannuksia vanhemmille. Minulla ehkä olisi ollut sekä varaa että halua maksaa jopa ne lisäkustannukset, mutta kaikilla ei. Lapsista tuskin kuitenkaan juuri kukaan haluaa jäädä pois niiltä retkiltä ja taide-elämykset ovat niin tavattoman tärkeitä lapselle. Julkisella rahalla on rakennettu nekin tilat, joissa lapseni käyvät pelaamassa sählyä ja harjoittelemassa karatea.

6. Minun ei tarvitse toppuutella lasteni haaveita ja unelmia, koska yhteiskuntamme kohtalaisen hyvin takaa jokaiselle mahdollisuudet toteuttaa mitä erilaisimpia unelmia. Minun ei tarvitse kertoa lapselle, että tämäkin haave on meidän tuloluokkamme saavuttamattomissa.

Ilman hyvinvointivaltiota tätäkään blogia ja montaa muuta vapaaehtoisena sivuhommana tehtyä kulttuurituotetta tuskin olisi. Valtavat määrät potentiaalia jäisi hyödyntämättä kun lahjakkaat, luovat ja idearikkaat ihmiset joutuisivat keskittämään energiansa perustoimeentulon hankintaan. Sellaista isyyden asiantuntijuutta, jota mekin tässä jalostamme, ei välttämättä olisi eikä sen kaipuuta ehkä osattaisi sanoiksi pukea. Virheetön ei hyvinvointivaltio ole, mutta ei toisaalta korjaus- ja kehittämiskelvotonkaan. Olisi parempi tapella siitä kuinka kehitämme sitä kuin ajaa sitä alas. Tämä tulee olemaan ajatukseni myös silloin kun teen äänestyspäätöstä ensi keväänä kuntavaaleissa. Toivottavasti moni muukin ajattelee samoin.

Kirjailija-ohjaaja Aino Kiven käynnistämä #EnOlisiTässä -kampanja on saanut jo paljon ihmisiä mukaansa ja tänään tiedotettiin, että se laajennetaan "koko itsenäisen Suomen juhlavuoden kestäväksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi". Tätä on aika helppo kannattaa. Kampanja löytyy sosiaalisesta mediasta sekä sivulta prohyvinvointivaltio.fi.

Pasi Huttunen