Lapsista säästäminen on omaan jalkaan ampumista

Jos nyt jotain on edellisen laman jälkeen todettu moneen kertaan, niin se, että lapsista ei kannata säästää. Sipilän hallitus päätti silti tehdä juuri niin ja rajasi lasten oikeutta päivähoitoon. Samalla siitä tuli iso kuntavaaliteema. Moni kunta keskustelee vaalien alla siitä, pitäisikö kunnan ottaa harteilleen vastuu, jota valtio ei enää halunnut kantaa. Minusta tässä ei ole paljoakaan harkittavaa, jos kunta vain mistään saa ne rahat revittyä. Ja uskon, että jos on poliittista tahtoa, niin ne rahatkin löydetään. Kokeilin puolueihmisten pöksyihin hyppäämistä.

Jos olisin kokoomuslainen tekisin laskelman siitä, millainen panos-hyöty -suhde investoinnilla varhaiskasvatukseen saadaan. Laadukas varhaiskasvatus tuottaa todennäköisesti tuottavia kansalaisia. Sen lisäksi pohtisin, että varhaiskasvatus on hyvä keino lisätä parhaassa työiässä olevan työvoiman tarjontaa. Tämänhän opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on näin kuntavaalien alla huomannutkin. Perinteisestihän oikeisto on toki mieluummin pitänyt äidit kotona hoivaamassa lapsia, mutta jopa konservatiivisemmat alkavat pikku hiljaa huomata, että nykyinen työelämä ei oikein enää toimi niin, että vain yksi perheessä saisi tuloja.

Laadukas varhaiskasvatus on yksi niistä keinoista, joilla kansalaisia sitoutetaan alueille ja tarjotaan heille keinoja tehdä töitä myös ruuhkavuosien aikaan. Kun vielä huomioidaan kattavan päivähoitoverkoston työllistävä vaikutus, pidetään varhaiskasvatuksen avulla osaltaan koko maata asutettuna. Jos olisin kepulainen panostaisin siihen.

Mikäpä sen parempi tapa jakaa kasaantunutta pääomaa yhteiseksi hyväksi kuin verottaa sitä progressiivisesti ja käyttää lapsia erittäin paljon hyödyttävällä tavalla. Lisäksi varhaiskasvatus antaa hyvin toteutettuna perheille paremmat mahdollisuudet luovia arjessaan eteenpäin. Vasemmistolaisena satsaisin varhaiskasvatukseen.

Tokihan uhkana on, että jos varhaiskasvatus on hyvin hoidettu, niin nainenkin saattaa pelkän siveellisen äitiyden lisäksi rakentaa työuraa, mutta toisaalta päiväkodin arki on edelleen monella tavoin kristillisen valtiokirkollisuuden kyllästämää, joten varhaiskasvatus koulii lapsia edelleen aika tehokkaasti niihin paljon puhuttuihin kristillisiin arvoihin. Kristillisenä siis kaikesta huolimatta panostaisin varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatus tarjoaa uskomattoman alustan myös ekologisesti kestävien ajatus- ja toimintamallien opettamiseen ja lisäksi siellä tarjoutuu mittava kirjo mahdollisuuksia erilaisten kulttuurien ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Jos varhaiskasvatusta on monipuolisesti tarjolla, tarjoaa se monille erilaisille perhemalleille helpomman arjen. Vihreänä näkisin varhaiskasvatuksessa valtavan potentiaalin.

Varhaiskasvatus tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisen kulttuurin opettamiseen niin kantasuomalaisille kuin tulokkaillekin. On vaikea keksiä parempaa kotouttamisen paikkaa maahanmuuttajalapselle kuin päiväkoti. Laitosolosuhteissa joudutaan pitämään kuria ja järjestystä, jotta ei taannuta kaaokseen ja anarkiaan. Sekin olisi mielestäni hyvä asia jos olisin perussuomalainen.

Jos olisin demari, olisi helppoa. Liikkeeni on kamppaillut koko historiansa juuri tällaisen puolesta. Puolustaisin sitä innolla.

Kyllä tämä minusta näyttää aika selkeältä, mutta saa nähdä mitä tulevissa valtuustoissa päätetään.

Pasi Huttunen

Tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia

Ihminen syntyy tähän valmiiseen ja reiluun maailmaan tyhjänä tauluna, tabula rasana (latinaa). "Tyhjä taulu on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy "pää täysin tyhjänä", ja ihmisen identiteetti rakentuu täysin syntymän jälkeisten kokemuksien pohjalta.” (Wikipedia) Saunaan, taksiin, ambulanssiin, opistolle tai sairaalaan syntynyt lapsi on herkkä ympäristön vaikuttimille. Maailma on kuin iso peili, jota lapsi toljottaa. Hänen identiteettinsä alkaa muovautua ympäristön palautteen perusteella. Vauva on kuin muovailuvahaa, jota ympäröivä maailma alkaa kopeloida. Vastasyntyneen ympärillä alkaa ankara muovailutyö ja sähellys, joka päättyy (todennäköisesti) vasta mullan alla.

Millä tavalla ympäristö alkaa lasta muovailla? Ensimmäiseksi on tärkeää tarkistaa, millainen kapistus haarovälistä löytyy. Sen jälkeen voidaan aloittaa. Osataan valita oikeanvärinen kortti ja potkupuku onnittelukäynnille. Mistähän lapsi on saanut tietää, että on olemassa tyttöjen ja poikien värit erikseen? Miksi tytöt juovat vaaleanpunaista pillimehua poikien valitessa mielummin vihreän purkin? Kuka lapselle opettaa, että poikien kuuluu hakata toisiaan miekoilla ja tyttöjen on hyödyllistä opetella lentämään perhosen lailla hillitynvärisessä mekossa. Kuka opetti lapselle, että tytöillä ja pojilla on aina oma jono. Kuka päätti, että tytöt viihtyvät enemmän keskenään Barbieleikeissä ja pojat voivat lähteä isän mukana rehunajoon? Ken oli se Palloliittolainen, joka keksi jaotella jalkapalloilijat Prinsessa- ja Ritarifutareihin?



No joo. Onhan ihminen jo ennen syntymää, sikiönä nesteessä velloessaan, monenlaista kokenut. Ja onhan näillä kokemuksilla jotakin vaikutusta jokaisen ihmisen maalliseen vaellukseen. Tiedostavana isänä huutelin pullealle mahalle kannustavia asioita, jotta sikiölle alkaisi hyvissä ajoin kasvaa tukeva itsetunto. Vaimoni stressasi jatkuvasti sitä, että hän stressaa ja stressi vaikuttaa sikiöön siten, että hänestäkin tulee stressiherkkä yksilö. Vastakuoriutuneella ihmispololla on lisäksi rasitteena muitakin juttuja, kuten perimää, millaista ravintoa hän on saanut odotusaikana ja niin edelleen.

Lapsi on kasvanut irti taaperoiästä ja saavuttanut leikki-iän ihmeellisen maailman. Hänen silmänsä raottuvat sirrilleen ja tietoisuus uudesta päivästä alkaa hiljalleen virrata tajuntaan. Lapsella on päällään yöpuku, jossa Teräsmies patsastelee värähtelevine lihaksineen erilaisissa asennoissa. Lentoasento, hyökkäysasento, perusasento. Teräsmiehellä on päättäväinen ilme. Teräsmies on taistelija, joka ei anna periksi. Puku on sininen ja lapselle erittäin tärkeä. Itku ja parku tulee illalla, jos lempiyöpuku on pesussa. Hänen sänkynsä vieressä on korkeanhuojuva pino kirjastosta lainattuja Risto Räppääjä -äänikirjoja. Illalla, kesken kiehtovan tarinan, oli levollista ummistaa silmät ja antaa unen tempaista mukaansa. Lapsi kuvittelee tietenkin olevansa tarinan päähenkilö. Risto pärisyttää rumpuja ja hänelle tapahtuu kaikenlaista jännittävää.

Lapsi nousee sängystä ja hipsuttelee suoraan Legovuoren keskelle. Ninjagotaistelu julistettiin yöksi tulitauolle ja nyt on aika jatkaa vääntöjä hyvisten ja pahisten välillä. Naapurista tuli edellisenä päivänä kaveri leikkimään ja antamaan tulitukea. Pahiskset oli tainnutettu, mutta siihen tarvittiin suhinaa, pärinää ja hyökkäyksiä. Ääniefektien saatteeksi roiskui litroittain kuolaa. Päivä soljuu leikistä toiseen. Toisinaan viuhuvat miekat tai hiekkalaatikolle tehdään autoteitä siltoineen. Sellaisia ne ovat nuo leikki-ikäisen työpäivät.

Äiti pyytää lopettamaan leikin hetkeksi, sillä on kiiruhdettava jalkapalloharjoituksiin. Paikallinen jalkapalloseura on vireä ja harrastajia riittää. Hyvinhoidetulla nurmikentällä on tilaa, ja hyvissä ajoin ennen harjoituksia nurmella kirmaa monenikäistä tulevaisuuden Martaa tai Messiä. Lapsi ilmoitetaan kentän laidalla istuvalle valmentajalle läsnäolevaksi ja jäädään odottamaan treenejä alkavaksi. Aika pian jykevä miesääni huuta kuuluvalla ja varmalla otteella kaikkia Ritarifutareita luokseen. Lapsi nykii äidin paidanhelmaa ja sanoo, että nyt olisi mentävä. Äiti puristaa hieman tavallista tiukemmin lapsen kädestä, vaikka hän niin mielellään olisi antautunut lapsen tahtoon. Äiti sanoo, ettei tässä ole nyt mitään hätää. Äidin rintapielessä ja kurkussa tuntuu itku, mutta sitä hän ei uskalla näyttää vaan rauhoittelee lastaan ja käskee odotella Prinsessojen valmentajan ensikäskyä. Lapsi on ymmyrkäisenä ja hämmentynyt. Miksi hänen on mentävä Prinsessatreeneihin, jos hän on oikeasti hurjasti taisteleva Ritari? Miksi on olemassa erikseen tyttöjen ja poikien jonot? Kuka ne keksi? Koska tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia.

Rakas lapseni. Minä suojelen sinua kaikilta sukupuolistereotypioilta, jota ikinä kavala maailma keksiikin langettaa päällesi. Haluaisin seurata sinua jokaikiseen nurkkaan, mutkaan ja kolkkaan puolustaen sinua sellaisena kuin olet. Vailtettavasti olet maailman armoilla ja joudun jättämään sinut liian usein selviämään yksin. Ainoa mahdollisuuteni on vahvistaa sinua sellaisena kuin olet ja lujittaa itseluottamustasi. Päiväkodissa sinun nimesi alle naulakolla laitetaan prinsessan kuva, vaikka haluaisit mielummin vaikkapa kaivurin. Ville saa sen kysymättäkin.

Antti Kanto

"Lapsi saa osallistua arkipyhäkouluun, mutta hänen ei ole pakko"

Saavun pitkän päivän jälkeen uupuneena päiväkotiin, haluan saada lapsen vain nopeasti vaatteisiinsa, kirjattua ulos ja vietyä kotiin, että voin hetken aikaa olla koomassa. Päiväkodin aina pirteä hoitaja tuntuu juuri nyt kovin rasittavalta ja tietenkin hänellä on juuri tänään jotain tärkeää asiaa. Juuri silloin kun ei millään jaksaisi.

"Hei, meidän pitäisi täyttää tämä, että saako lapsi osallistua arkipyhäkouluun?" Hiukan helpottuneena ajattelen, että onneksi ei kummempaa ja olen jo toteamassa, että saa. Tämä asia on selvitetty jo niin monena vuonna. Kaikesta väsymyksestä ja turhautumisesta huolimatta kuitenkin tajuan, että tuossahan tuo poika on vieressä puuhaamassa. Kysyn häneltä. Kuin apteekin hyllyltä tulee määrätietoinen vastaus: "Ei!"

Kuka mistäkin totuutensa löytää.
Hyvä kupillinen teetä on aika taivaallinen asia.

Hetken hämmennyksen jälkeen totean, että minun puolestani poika saa päättää asian itse. Ja hienoa tilannetajua sekä ammattitaitoa osoittava ratkaiseva hetki koetaan päiväkodin hoitajan vastatessa: "No, minä kirjaan tänne, että poika saa osallistua, mutta ei ole pakko."

Vastaus kelpasi kaikille osapuolille erinomaisesti ja asia oli hoidettu. Lapsi päättäköön itse. Koska arkipyhäkoulussa saa usein karkkia, voi tuo jyrkkä ei pian muuttua kylläksi, mutta sekin sopii. Uskonnollisessa kasvatuksessa tulee toki usein hämmentäviä hetkiä ja siinä herää usein sellaisia kysymyksiä, joihin ei välttämättä asiaan palavasti uskova ole paras vastaamaan. On oltava muitakin vaihtoehtoisia vastauksia.

Kotona olemme pyrkineet saamaan ilmapiirin sellaiseksi, että lapsi uskaltaa näistä kysyä ja saa vastauksen. Ei tietenkään oikeaa vastausta, mutta pyrimme oman kokemuksemme ja tietomme perusteella kertomaan, miksi joku uskoo yhdellä tavalla ja toinen toisella. Lopulta on tärkeää, että lapsi saa eväitä ja työvälineitä näidenkin asioiden pohtimiseen ja käsittelemiseen.

Lasten kuunteleminen ja se, että heidät oikeasti otettaisiin mukaan itseään koskevaan päätöksentekoon ei ole millään tavalla selvä asia. Onneksi se on otettu entistä voimakkaammin mukaan myös uuteen varhaiskasvatuslakiin. Tänä vuonna voimaan tulleen lain mukaan lasta on kuunneltava ja hänen on saatava osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

"Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. [...] Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin."

Siis tavoitteena on kasvattaa lapsia yhteiskunnan jäsenyyteen, ja tällä kertaa se tapahtui todella hienosti. Usein se toki unohtuu ja vielä useammin se jätetään tietoisesti huomiotta. Joskus siihen on hyvät ja perustellut syyt, mutta aina ei.

Päiväkodista lähdin sinä päivänä lapsen kanssa todella hyvällä mielellä.