Ei kai täällä ole kilttejä lapsia?

Joulun kuumin kysymys on kasvatuksen näkökulmasta vähän erikoinen. "Onkos täällä kilttejä lapsia?"

Yhteiskunnan kaikissa kasvatusihanteissa, niin päiväkodin vasu- kuin koulujen arviointikeskusteluissa korostuvat lapsilähtöisyys tunne- ja tietotaitojen karttumisessa. Lapsi oppii leikkimällä, lapsi etsii itse vastauksia, lapsi ilmaisee itseään “sadalla kielellä” ja niin edelleen.

Mutta sitten tulee joulu. Tuo kaikkien perinteiden, suvun tapojen ja pinttyneiden traditioiden kyllästämä alkutalvinen ajanjakso. Jouluna maailma sementoidaan hetken sellaiseksi “minun lapsuuteni” illuusioksi.

Sen vielä ymmärrän, että kinkkua ja laatikoita pitää puolipakolla syödä, samoin saunatakkipaimenet ja vuorosanojaan hakevat enkelit koulun näyttämöllä. Nehän ovat oikeastaan aika söpöjä ja liittyvät alkuperäiseen teemaan. Perinteisen joulusiivouksen välttämättömyydenkin yritän sulattaa kinkun ohessa, vaikka oma siisteysstandardini kelpuuttaisi normaalin silmänlumesiivouksen.

Mutta se pukkitouhu ja kiltteily. Onko pakko säilyttää tapojen ja ruokien lisäksi joku tsaarinaikainen käsitys kilteistä lapsista, jotka eivät itkeä saa eivätkä meluta saa, koska joulupukki a.k.a. Korvatunturin big brother saa tietää ja rankaisee pehmeillä paketeilla, jos niilläkään? (Tai eihän se oikeasti koskaan rankaise, kuten Antti ansiokkaasti toteaa toisaalla, mutta kuitenkin.) Pahimmassa tapauksessa vielä pappikin käskee päiväkodin joulukirkossa olla kiltisti, ettei Jeesus-lapselle tulisi paha mieli. 

Kuvan lapset eivät ole erityisen kilttejä

Tällainen puhe lapsen kiltteydestä on aikuisten vanhanaikaisten kiltteyskäsitysten heijastamista lapsiin. Joululauluissa ne käsitykset vielä elävät. Lapset toki osaavat olla oikeasti tuhmia, mutta itkeminen ja meluaminen eivät ole sitä. Niitä ei oikeasti merkitä sinne tonttujen kirjaan! Ne ovat vain lasten tapoja kommunikoida ja olla olemassa ja siksi tonttujen mielestä ihan tosi ok. Ja tiedä millainen koliikkihuutaja se Betlehemin lapsonenkaan oli.

Jos lapselta vaaditaan joululaulun edellyttämää kiltteyttä vastineena pukin tuomille lahjoille, häneltä vaaditaan vanhempien tunteiden ja toiveiden mukaan hengittämistä. Siis omien tunteiden ja itsensä ilmaisemisen kieltämistä. Se on vaarallista, sillä lapsen pitää saada oppia tuntemaan itse. Ja hänen tapansa oppia tuntemaan on hiukan meluisa ja joskus itkuisa.

Siispä ehdotan, että säilytetään vielä muu, mutta dumpataan joulun perinteistä tuo pukkivetoinen kiltteily. Jos ei dumpata, kannattaa pukin kysyä ovelta, onkos täällä tunnepakoisia lapsia.

Heikki Nenonen

(Tätä tekstiä julkaistessani kuopus huusi kuin hinaaja)

11 tapaa pilata joulu

Onko joulusiivous tehty? Lahjat hankittu? Kävithän kauneimmissa joululauluissa? Lanttulaatikko? Oikein hyvä! Arvasinhan minä. Sinuun voin aina luottaa!

Adventtisohjoa kyntäessäsi meinasit jo uupua kaamokseen, mutta jouluvalmistelut ja läheisten hyväntuulisuus ovat auttaneet sinua jaksamaan. Vihdoinkin joulu on ovella ja namut riippuvat kuusen oksilla.

Ihmiset usein kyselevät minulta, mikä olisi se oikea resepti onnistuneeseen jouluun. 11 tapaa -sarja jatkuu ja sen kolmannessa osassa annetaan tortuntuoksuisten ajatusten leijailla jouluisiin tunnelmiin.

”Olet sitten marketissa tai reessä, on sulla tärkeät tipsit silmies eessä. Nappaa pipari tai kaksi, näistä tulet viisaammaksi!”

1. Luule, että lapset käyttäytyvät jouluna kiltisti. Tämä on tyypillinen harhaluulo, sillä lapset sekoavat joulusta. Lokakuusta alkaen tottelemattomia lapsia on peloteltu joulun perumisella ja vanhemmat uhkailevat lapsia ikkunoista kurkkivilla tontuilla. Yllättäen tuhma lapsi löytää jouluaattona valtavan kasan hittilahjoja kuusen alta. Vähemmästäkin epäjohdonmukaisuudesta sekoaa pieni piltti! Joulu on vanhemmille pettymysten aikaa!

Kuvan lapsi odottaa joulua

2. Alavudella tai Tervolassa joulukuusen hakeminen metsästä oli perinne, normaalia ja kaiken lisäksi helppoa. Mummolla, enolla tai naapurin serkkupojalla oli oma palsta, josta joulukuusi käytiin valitsemassa jo juhannuksena. Jouluaaton kirpeässä pakkassäässä ravisteltiin kuukkelit ja riekot kuusesta, Husqvarna töihin ja havupuu rekeen. Kuinka ihana perinne! Nykyään, kun kansa asuu kaupungeissa ja erkaantuu luonnosta, joudutaan ostamaan joulukuuset toreilta. Tanskalainen hopeakuusi on täynnä pesiviä loisia, pudottaa neulaset tapanina ja hintakin hipoo sataa euroa. Jos Sievissä asuva appiukko saa tietää, että kuusestasi on maksettu, tulee kaikille paha mieli.

3. Osta lanttulaatikko kaupasta. Päätät, että tänä jouluna et käytä aikaa jouluruokien tekoon, vaan panostat aitoon vuorovaikutukseen. Isot marketit hämäävät väsynyttä jouluihmistä mainostamalla näennäisen ihania jouluruokia, mutta ne kätkevät sisäänsä väriaineita, koodeja, johdannaisia ja lisäaineita. Vatsat sekoavat ja mielet pahoittuvat. Joulusta jää ohut olo ilman isoäidin tekemää lanttulaatikkoa Näkkäläjärven emäntäkoulun reseptillä.

4. Joulusiivous. Kaapit pullistelevat vanhoja vehnäleseitä, mausteita, lääkkeitä, kemikaaleja ja kaljamaltaita. Tyhjennä, luutua ja järjestä. Saunassa riittää työtä. Hammasharjalla laudevälit, vaihda kuusipaneelit ja kiuaskivet. Uusi silikonit saumoihin. Pakasta petivaatteet ja imuroi hilseet. Polta visvainen vieraspatja ja osta tilalle uusi. Kiillota vanhat hopalusikat hammastahnalla. Pura kodinkoneet ja liota osia yön yli bensiinissä. Aja etikkavesi kahvikeittimen läpi. Kuuraa hormit ja pese talon alapohja. 

5. Luovu kaikista perinteistä. Syö jouluaterialla lammasta, katko kynttilät, välttele sukulaisia, unohda kirkot ja polta olkipukit. Jouluperinteistä luopuminen on riski, sillä suku, henget, tontut ja pukki huomaavat sinun nousseen heidän yläpuolelleen ja kiroavat oudon sooloilijan.

6. Tee sopimus kumppanisi, ystäväsi tai työkaverisi kanssa, että ette vaihda tänä jouluna joululahjoja laisinkaan. Joulurauhanjulistuksen kynnyksellä toinen pettää sopimuksen ja tuo vastaleivotun saaristolaisleivän Nauvosta. Vastalahjaan ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Se ei riitä, että joulusi on pilalla. Häpeä kalvaa sinua seuraavaan jouluun asti.

7. Syö, syö ja syö! Tee herkkukippoja, joista voi joulutohinoissa kahmaista hyppysellisen silloin ja kourallisen tällöin. Hyviä ja suunmyötäsiä mixtuuroja ovat: a) manteleit, rusinat ja pähkinät b) halvat suklaakonvehdit c) vihreät kuulat ynnä muut isohkot marmeladimöllykät d) piparilajitelma e) juustotarjotin f) suolakalalautanen ja g) voitaikinatuotteet. Ryystä kinkkulientä!

8. Anna lahjaksi hyväntekeväisyyttä. Hyvä idea ja kaunis ajatus, mutta joulusi hurahtaa kun väännät viisivuotiaalle rautalangasta, miksi hänen toivomansa Ryhmä Haun -vahtitorni vaihdettiin viiteen vuoheen ja kahteen kaivoon ulkomaille.

9. Ota kokonaisvastuu joulusta. Hallinnoi lahjalistaexceliä ja stressaa. Huolehdit, että askartelemasi joulukortit lähetetään ajoissa. Sinä käyt Prismassa ostamassa ison jouluruokaostoksen. Sinä tiedät, milloin pukki tulee ja milloin se lähtee. Sinä päätät, milloin ulkotulet sytytetään ja kerrot niiden paloajan. Kun kaikki on valmista, romahtaa päävastuullinen. Superihmisen ruumis hytkyy hervottomasti, hän konttaa tonttulakki päässä kuusta ympäri, eikä itkulle meinaa tulla loppua. Päävastuullinen väittää, ettei kukaan arvosta hänen työtään. Vuoden kuonat tulevat ulos ja kaikkien joulu on pilalla!

10. Vietä sukujoulu mökillä. Taatta haluaa ylikypsän leivinuunikinkun ja nuori Jasmin vilauttaisi potkalle sähköuunia. Himmelin paikasta tulee kiistaa Liisan ja Japen välillä. Aaton aikataulusta tulee vääntöä. Missä järjestyksessä toteutetaan haudallakäynti, jouluruoka ja lahjojen jako? Kuka menee ensimmäisenä joulusaunaan? Hesalainen vävykokelas lotraa suihkussa varaajan tyhjäksi.

11. Hiljenny ja keskity joulun keskeiseen sanomaan. Rakenna varastoon seimi, käperry oljille sikiöasentoon ja hyräile hymnejä. Havahdut hereille lasten heleään nauruun. Naapurin perhe viettää pehmeissä joululahjayöpuvuissaan täydellistä jouluiltaa. He pelaavat Monopolia. Kirkas ja yksinäinen tähti loistaa kirkkaana varastosi yllä.

Hyvää joulua sinulle!

Antti Kanto

Koti-isällä ei ole lomaa

Joulu tuli koti-isällekin. Vaimo on pitkällä lomalla, joten kotihommat ja lastenhoito jakaantuu kahden aikuisen kesken. Helpottaa hetkeksi. Voidaan käydä nuotiolla paistamassa makkaraa, kuten kunnon perheet tekevät. On aikaa ja voimavaroja poiketa arjen rutiineista.

Viimeisiä välipäiviä vietetään ja uusivuosi painaa päälle. Perunasalaatti ja nakit odottavat jääkaapissa. Perinteistä uudenvuodenaaton oksennustautia pelätään. Iskeekö se jälleen? Kirjoittaessani tätä tekstiä pohdin, että ehtisinkö vielä ostamaan ilotulitteita? Olisihan se rapsakkaa näyttää lapsille, kun koti-isä pamauttaa pommeja. Taidan hankkia rouhean padan. Sytytyslanka urheasti palamaan ja perhe turvalliselle etäisyydelle ihailemaan väriloistetta.

Kyllä minua korpeaa, että koti-isällä ei ole lomaa. Opettajan ammatissa joulun tienoo tuntuu luissa ja ytimissä. Pitkä, pimeä ja eksponentiaalisesti kiihtyvä kiire loppuu kuin seinään välitodistusten jaon jälkeen. Kehossa virtaa autuus ja onni, joka kääntää suupielet seesteiseen hymyyn. Nyt käsillä oleva hoitovapaajoulu jolkottaa tasaisena. Ei lomalle pääsemisen fiilistä. Koen olevani edelleen työpaikalla ja arki vain jatkuu.

Joulussa kulkee raja. On aika ennen joulua ja aika joulun jälkeen. Minun mielessäni joulu on pimeän syyskauden maali. Hoitovapaasyksy on takana ja todellakin, taidan olla tyytyväinen! Elän aikaa, jota tulen muistelemaan lämmöllä ja kaipauksella.

Uusi vuosi kurkkii jo nurkan takana ja hoitovapaavuotta on reilusti jäljellä. Ehdin lukuisia kertoja pukea lapsia ulos, jakaa ruokaa lautasille, vaipua epätoivoon, turhautua ja tottunein liikkein valmistaa kerta toisensa jälkeen samanlaisen aamupalan.

Uudelta vuodelta toivon, että rutiinit pysyisivät ja välillä niitä ei olisi laisinkaan. Haluan sietää päiviä, jolloin tilanteet eivät ole ennakoitavissa. Pakotan itseni unohtamaan puhelimen jonnekin käteni ulottumattomiin. Toivon sietäväni tavallisuutta ja keksiväni yllätyksiä. Kunpa muistaisin vähentää suolan käyttöä ja lisätä lasten lautasille salaattia. Jaksaisinpa pitää yllä kevyttä ilmapiiriä ja muistaisin huumorin silloin, kun mikään muu ei auta. Toivon hetkiä, jolloin istun sohvalla lapset sylissäni, luen heille kirjaa nenässäni molempien päänahan tuoksu. Muistaisinpa toivottaa vaimoni tervetulleeksi kotiin myös niinä päivinä, jolloin työpäivä on venähtänyt yllättäen pitkäksi.

Hyvää vuotta 2016 kaikille!

Antti Kanto

Isän vastuu: joulukuusi

"Taatto, taatto läksi innoissaan joulu-joulukuusen hankintaan..."

Paitsi parina viime jouluna kuusta ei ole tarvinnut lähteä hankkimaan, koska se on tuotu kotiovelle. Taatto saa kuitenkin kuusesta edelleen vastata. Ennen kuin kuusi kimaltelee olohuoneessa kaikessa loistossaan, se käy läpi erinäisiä operaatioita. Tähän tapaan:

1. Mittaa pihalla kuusen korkeus ja vertaa sitä olohuoneen korkeuteen. Jos kuusi ei tunnu mahtuvan sille varatulle paikalle, ota saha ja lyhennä kuusi joko tyvestä tai latvasta.

2. Nosta kuusi kylpyhuoneeseen sulamaan. Jokajouluinen painajainen on, että kuusi varistaa neulasensa jo tapaninpäivänä. Pahinta on, jos kuusen nostaa 30 asteen pakkasesta suoraan huoneenlämpöön, mitä ei tosin juuri tänä jouluna päässyt tapahtumaan. Viileä tila on kuitenkin parempi kuin huoneenlämpö, jos sellainen sattuu olemaan.

3. Työnnä kuusen tyvi vesisankoon, josta kuusi saa sulaessaan hörppiä vettä pahimpaan janoonsa.

4. Kaiva tiesi ulkovarastoon, josta kuusenjalka löytyy jonkin vihoviimeisen kasan takaa. Nosta jalka olohuoneeseen kuusta odottamaan.

5. Nosta kuusi seuraavana aamuna olohuoneeseen ja asenna se kuusenjalkaan. Varaudu siihen, että kuusi on vinossa pohjoiseen, koilliseen, itään, kaakkoon, etelään, lounaaseen, länteen tai luoteeseen päin. Pystysuora asento on teoriassa tavoitettavissa, mutta sitä ei tapahdu tässä vajavaisessa maailmassa.

6. Jos taloudessa on kissa tai useampi, kiinnitä kuusen latva narulla kattoon. Kissat rakastavat uutta kiipeilypuutaan.

7. Kaiva tiesi komeroon, josta kaiken muun krääsän takaa löytyy lopulta sähkökynttiläsarja. Selvitä solmut, silmukat ja syheröt.

8. Kun olet suurella ähinällä saanut kynttilät kiinnitettyä kuusen oksille, kutsu lapset kuusta koristelemaan. Koska kaikki koristeet kertyvät tällöin alaoksille, voit vaivihkaa siirtää niistä muutaman ylemmäs. Lopuksi kiinnitä latvaan tähti.

9. Nyt on valmis kuusi kultainen! Ja kyllä se maksoikin vaivan lasten riemua katsellessa!

10. Älä unohda, miten nopeasti kuusi hörppii vedet kuusenjalasta. Kaada siis lisää vettä kuusenjalkaan.

11. Kaada lisää vettä kuusenjalkaan.

12. Kaada lisää vettä kuusenjalkaan.

13. Kaada lisää vettä... jne., aina loppiaiseen asti.

14. Loppiaisena mietit taas kerran, voisiko kuusen purkamista lykätä nuutinpäivään.

Jussi Hyvärinen

Joulukuusi on haettu

Lumista kuusikkoa tulee harvoin katseltua samalla tavalla kuin joulun alla. Tai nykyään se lumi ei toki ole niin selviö, mutta ne kuuset ovat siellä. Pojat vuorollaan kiinnittävät huomionsa johonkin komeaan yksilöön. Jos se on liian komea, jäädään välillä miettimään, että voiko noin hienoa ottaa vai pitäisikö jättää siihen. Joulukuusi on kaikessa tärkeydessään kuitenkin vain muutaman päivän koristus. Lopulta löytyy sopiva kuusi ja ukki kumartuu sahaamaan sen. Sekin näyttää kuuluvan asiaan, että juuri ukki sen sahaa. Sitten se kuljetetaan porukalla kotiin.

Lapsuudessani kuusenhakureissut tehtiin aina hiihtämällä. Nyt on vähän vuodesta kiinni, mutta useimmiten lunta on sen verran vähän, että suksia ei tarvita. Perinne on joka tapauksessa jatkunut pitkään, niin pitkään kuin muistan.
Jossain vaiheessa nuoruutta ja varhaista aikuisuutta homma taisi vähäksi aikaa jäädä. Eivät perinteet välttämättä teininä tai yliopisto-opintojen alkutaipaleen kiihkeydessä tunnu kovin tärkeiltä.

Uudelleen tämä perinne teki tärkeytensä tiettäväksi vasta kun omat lapset olivat sen ikäisiä, että lähtivät mukaan kuusta hakemaan. Nyt perinne menee niin, että joulun alla ollaan ensin huolissaan ehditäänkö aaton aattona valoisan aikaan maalle ja kuusta hakemaan. Aina ehditään. Sitten ukki, isä ja lapset varustautuvat talvivaatteineen ja sahoineen sen hakemaan. Aina vähän surettaa kaataa kaunis puu, mutta aina painaa vaakakupissa enemmän perinne. Kyllä se puu luo taloon aivan oman, tietynlaisen tunnelman, jota ilman ei osaa, eikä oikeastaan halua olla. Tietty velkaantumisen tunne kuitenkin jää kun sen kuusen sieltä ottaa. Lopulta ihmisen suhde luontoon on vaihtosuhde, jossa ihminen saa enemmän kuin antaa.

Kissat eivät vielä ainakaan viime jouluna saaneet kuusta tuhottua tai edes kaadettua, mutta on täysin mahdollista, että siitäkin muodostuu jatkossa yksi osa kuusiperinteeseen. Joulunaika joka tapauksessa oikeasti alkaa vasta siitä, kun kuusi haetaan metsästä. Nyt se on jo käyty ja joulunviettoon rauhoituttu. Hyvää, rauhallista ja levollista joulunaikaa myös sinulle.

Pasi Huttunen

Lapsi haluaa aseen

Lapsi haluaa lahjaksi nallipyssyn. Kaikista asioista juuri nallipyssyn. Ja hän on toivonut sitä pitkään ja hartaasti. Nykypäivänä asia herättää monenlaisia ristiriitaisia tuntemuksia, ikään kuin lahjojen hankkiminen ei muutenkin olisi jo tarpeeksi hankalaa puuhaa. Toiveen kuultuani alkoi pääni sisällä samantien rakentumaan puolesta ja vastaan -listaus asian eri puolista.

Moni on ymmärtääkseni tehnyt kategorisen linjauksen, että leikkiaseita ei taloon tule, mutta meillä se ei oikein toimi. Tai ainakin sitä on aika vaikea perustella, kun talossa on oikeitakin aseita. Lisäksi muistan, muistan kipeästi, miltä tuon ikäisenä tuntui toivoa jotain todella hartaasti. Ja miten hieno se paketin avaamisen hetki oli, kun toivottu lahja paljastui paketista.

Mutta sitten taas. Nallipyssy on äänekäs. Tiedän, että ne paukahdukset tulevat piinaamaan sekä minua että eläimiä. Se on käytännössä turhaa krääsää, joka vieläpä hajoaa, häviää tai unohtuu luultavasti aika pian. Lisäksi tuntuu hullulta maksaa niistä nalleista, että saa paukahduksen ja pistävän hajun aikaan. Nallipyssy ei oikein opeta mitään tai kehitä mitään taitoja. Lisäksi suomalainen asekulttuuri näyttää huolestuttavasti liikkuvan kohti amerikkalaistyyppistä kiihkoilua sen järkevän, metsästyskäytöllä perustellun ja hyvin käytännönläheisen asekulttuurin sijaan, johon itse olen kasvanut.

Toisaalta nallipyssy lapsen (pojan) kädessä on ikonista lapsuuskuvastoa. Onhan se klassikkolelu. Ja sen nallipyssyn kanssa lapsen voi aina komentaa pihalle leikkimään. Ulkoilu saattaisi lisääntyä. Ja jos lapsi ei saa palavasti haluamaansa nallipyssyä, niin tuleeko asejutusta jonkinlainen viekoitteleva kielletty hedelmä? Ovathan aseet tietyllä tavalla aina minuakin kiehtoneet. Parempi lienee, että oma isäni on opettanut käyttämään niitä vastuullisesti ja harkiten? Sen "ihmisiä ei osoitella aseella" -valistuksen voi hyvin aloittaa jo nallipyssyllä.

Huomasin myös masentavan asian. Tajusin todella myöhään ja aivan viimeisenä lisätä nallipyssyn ostamista puoltavien asioiden listaan kohdan "lapsi haluaa sen". Sillä on merkitystä. Kenties sillä on eniten merkitystä siinä vaiheessa kun päätös tehdään. Muistan sen haluamisen tunteen. Mietin, millainen muisto asiasta erilaisissa vaihtoehtoisissa tilanteissa lapselle jää. Aina ei saa mitä haluaa, mutta olisiko juuri siksi joskus hyvin tärkeää saada?

Pasi Huttunen