Arkipäivän vapaapäivä

Töistä vapaata keskellä viikkoa. Seinällä kello tikittää rauhallista rytmiä arkeen. Lapsen kanssa kahden. Saadaan tehdä mitä vain. Näistä ajatuksen aihiosta on nykyisin arkivapaat tehty. Vuorotyön onni on epäsäännölliset vapaapäivät.

Tosin töistä vapaalla pitää yrittää vähän tehdä kuvahommia.

Kevät

Rauhalliset arkipäivät, pelihetket, kuralammikot, loska. Kevät tulee hiljalleen. Valo lisääntyy. Näistä nautitaan hitaasti ja hartaasti.

Kuvat: Antti Pitkäjärvi

Pyörähetkiä

Kevät tuli, lumet suli. Meni hetki ja toinenkin, kun lapset saivat pyörät ajettavaksi.

Kuvat: Antti Pitkäjärvi

Huithaipeleita ja hoivaisukkeja - lintumaailman isä-ääripäät

Kuten meidän suomalaisten ihmisisien, myös suomalaisten lintuisukkien maailmassa on omat ääripäänsä. On lapsista piittaamattomat etäisät kaukoisät ja isyyden elämäntehtäväkseen ottaneet latte-hoiva-pehmot. Ja tietysti keskitien kulkijat siinä välissä.

Vesilinnuista löytyy esimerkkejä isistä, jotka viis veisaavat vanhemmuudestaan. Sinisorsa-iskästä kerrotaan lintukirjassa kutakuinkin näin: Äiskän munittua iskä ottaa hatkat ja hommat kaatuvat yksinhuoltaja-äidin niskaan. Sinisorsa-äiti hautoo ensin neljä viikkoa ja pitää sitten pari kuukautta huolta kymmenpäisestä laumastaan.

Haahka-iskät vaihtavat viihteelle varmistettuaan, että emäntä on pyöräyttänyt munat pesään. Sitten ne kokoontuvat jopa sadantuhannen äijän voimin Ahvenanmerelle bilettämään ja juhlimaan sulkasatoa. Sillä välin haahka-yh:t yhdistävät voimansa ja poikueensa ja hoitavat porukalla jälkikasvuaan.

Mustavalkea haahka-iskä ei ole kuullut jaetusta vanhemmuudesta.

Toinen ääripää löytyy kahlaajien joukosta. Kuovi-iskä valmistaa puolisolleen monta pesäpaikkaa, joista tämä valitsee yhden. Molemmat emot hautovat munia, mutta jo ennen juhannusta äiti on häippäissyt Lontoon ja Pariisin suuntaan.

Vielä erikoisempaa on vesipääskyjen perhe-elämä. Koreammanvärinen naaras kosii koirasta, tekee tälle 3-4 munaa ja lähtee iskemään itselleen uutta vesipääsky-jätkää. Hoivaiskä hautoo, huolehtii poikasista, valvoo öitä, tiskaa, pesee pyykit, vaihtaa vaipat tai mitä kaikkea lintujen vauvavaiheeseen sitten kuuluukaan.

Vesipääskyjä, kirkkaammanväriset naaraita.

Mutta on niitä tolkun isiäkin, vaikkapa merikotka.

Molemmat merikotkaemot osallistuvat hautomiseen ja poikasten ruokkimiseen, minkä voi havaita seuraamalla merikotkan pesintää suorana Viron Haapsalunlahdelta.

Omaan ja lasteni lintuharrastukseen nettikamera on tuonut uuden ulottuvuuden. Sen kautta pääsee eläytymään merikotkan arkeen, joka etenkin haudonta-aikaan ja sadepäivinä on varsin hidastempoinen. Hautova emo on ihmeteltävän kärsivällinen otus. Ja sillä on varmaan kivasti aikaa miettiä omia asioitaan.

Tätä kirjoitettaessa kahdesta munasta on kuoriutunut untuvikko-kotka, joita emot ruokkivat lahnoilla, hauilla ja muilla kaloilla. Sattuipa ruokalistalle joku päivä mustalintukin. Kamera välittää katsojan korviin tuulen huminan lisäksi lintujen ääniä: on peippoja, rastaita, punarintoja, tiaisia, muutolla olevia järripeippoja, kurkia, hanhia ja vaikka mitä. Mereltä kantautuu joutsenten mekastus, jonakin päivänä aivan pesän lähellä lauloi puukiipijä.

Mutta varoitan: lähetyksen seuraaminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta. Ellei ehdi seurata kotkaa aamusta iltaan, voi katsoa kommenttipalstalta parhaat palat.

Topi Linjama