Iskätanssi

Isänpäiväkortit ovat miltei hellyttävintä, mitä kuvitella saattaa.

Ne kohottavat aivan tavallisen, keskinkertaisen iskän hetkeksi MM-tasolle, samaan kategoriaan vaikkapa Usain Boltin, Lionel Messin tai Magnus Carlsenin kanssa. Joku saattaa väittää, että isänpäiväkortti kertoo isää enemmän kortin antajasta tai isänpäivän traditiosta, mutta me tavalliset, keskinkertaiset iskät kiistämme väitteen jyrkästi. Marraskuun toisena sunnuntaina me olemme yksinkertaisesti maailman parhaita!

Viisivuotias oli tehnyt kerhossa isänpäiväkortin, johon kerhon täti oli kirjoittanut pojan nimiin kaksi sitaattia: "isi tykkää kahvista" ja "kun me mennään luistelemaan, isi tulee mukaan". Vaikka ainakin ensimmäinen on totta, epäilen hieman sitaattien autenttisuutta: poika käyttää yleensä sanaa "iskä" eikä "isi". Onko poika houkuteltu kertomaan luistelujuttu jollakin johdattelevalla kysymyksellä? Vai esittikö hän tulevaa luistelukautta koskevan toiveen?

Seitsemänvuotias oli keksinyt korttiinsa isän nimen kirjaimista alkavia sanoja ja lauseita. Tähän tapaan:

Tomera
Osaa iskätanssin
Pelaa pallolla
Ihana

"Osaa iskätanssin" - minkä ihmeen iskätanssin? Kulttuuri- ja trendilehti Ilta-Sanomat paljastaa, mistä on kysymys: Iskätanssi on vanhempien herrasmiesten popmusiikin tahtiin tekemää näyttävää tanssia, jossa kokonaisuus muodostuu konservatiivisesta pukeutumisesta, joka yhdistetään näyttäviin, ehkä jo parasta ennen -päivämääränsä nähneisiin tanssiliikkeisiin.

Lehdessä on linkki videoon, jossa on "mahdollisesti jopa kaikkien aikojen parhaat iskätanssiliikkeet". Näin videon kesällä ja kun radiosta kuului sopivan vetävää musiikkia, heitin keittiössä oman settini huolimatta siitä, etten ole eläessäni tanssinut. Lapset tykkäsivät tästä epätyypillisestä joraamisesta ja he pyytävät uusintaa tämän tästä.

Yhdeksänvuotias oli tehnyt korttiinsa google-näkymän, jossa oli hakusanoina "maailman paras isä". Hakutuloksena oli tietenkin oma isä, joka haun tulokseksi tulleen wikipedia-artikkelin perusteella muun muassa "tykkää lapsista ja kasvimaasta".

Isänpäivä käynnistyi kakkukahveilla. Sitten lähdettiin kävelylle koko perheellä, ja illalla pelattiin vielä 7Wonders -lautapeliä, joka on jo pidemmän aikaa roikkunut oman lautapelilistani kärjessä.

Tämän lähes säröttömän päivän talletan pahan päivän varalle.

Topi Linjama

Unelmien isänpäivä

Vietimme jo perinteeksi muodostunutta väsyneiden koti-isien torstaipäivää Jokelassa. Kun lapset olivat päiväunilla, keskustelimme lapsuuden isänpäivistä sekä siitä, millainen olisi unelmiemme isänpäivä.

Otto: Isänpäivä lähestyy. Minkälaisia muistoja sinulla on lapsuuden isänpäivistä? Itse muistan, että isänpäivänä heräsimme äidin johdolla valmistelemaan jonkinlaista aamukattausta ja yllätysherätystä isälle. Huoneeseen mentiin laulaen, kortit ja koulussa värkätyt säälittävät isänpäivälahjat häveliäästi selän takana. Piilouduin aina muiden selän taakse. Tuntui mukavalta, kun isä erikseen huomasi oman lahjani ja kiitti siitä.

Antti: Isänpäivään liittyvät muistot lapsuuden ajoilta ovat samankaltaiset kun sinulla. Kortti ja lahja oli tehty yleensä koulussa, opettajan johdolla. Laulamaan mentiin isän sängyn viereen, hänen leikkiessään nukkuvaa. Normaalisti isä heräsi meillä aina ensimmäisenä keittämään puuroa. Hänestä oli varmasti pitkästyttävää odotella ”yllätysherättäjiä”.

Otto: Käsittämätöntä, että en lapsena ymmärtänyt, että ei se isä oikeasti nukkunut, esitti vain. Omiin lapsiin sama teatteri uppoaa kuin naskali voihin. Meillä nimittäin sama perinne jatkuu: vaimo herää lasten kanssa valmistelemaan yllätystä, ja koko porukka sitten ”herättää” minut tunnin-parin päästä. Viime isäinpäivänä muistan, kuinka makoilin sängyssä kaksi tuntia. Keittiöstä kuului järjetön melu, lasten itku ja tehosekoittimen kolina. Palaneen kakkupohjan käry leijui nenään. Minulla oli kamala kusihätä, mutten viitsinyt hipsiä vessaan, jottei niin sanottu yllätys menisi pilalle. Muistuttaako teillä isäinpäivä lapsuuden isäinpäiviä, vai onko se vain päivä muiden joukossa?

Antti: Lapsuuden isänpäivän virallinen osuus loppui aamupalan jälkeen. Toisin sanoen, isänpäivää ei juhlittu sen enempää. Kun kortit ja lahjat oli annettu, laulettu jotakin epämääräistä ja kakku syöty, päivä jatkui tavalliseen tapaan. Tältä osin oma isänpäivä muistuttaa lapsuuden isänpäiviä. Aamuseremoniaan se taitaa jäädä tuo juhliminen. Mikä olisi unelmien isänpäivä sinun mielestä? Jos saisit päättää päivästä itse, millainen se voisi olla?

Otto: Unelmien isänpäivä? Koska tässä blogissa ei ole ikärajoja, kerron hieman karsitun version. Tykkään aamun yllätysherätyksistä ja hyvästä syötävästä, mutta ei ole väliä, vaikka kakku olisi ostettu Antellin leipomosta. Aamiaisen jälkeen soitan isänpäiväpuhelun isälleni ja isoisälleni eli papalle. Unelmien isäinpäivä voisi jatkua vaikkapa myöhäisellä isänpäivälounaalla jossain mukavassa ja lapsiystävällisessä ravintolassa ystäväperheen kanssa. Äidit huolehtivat lasten tarpeista ja isät saavat rentoutua, kerrankin. Lounaan jälkeen mennään kahville. Sitten isät jatkavat iltaa nyrkkeilymatsissa, johon on saatu liput isäinpäivälahjan kylkiäisinä. On mukava katsoa, kun joku saa isän kädestä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan! Illalla kotiin palatessa lapset nukkuvat ja vaimokin on sängyssä, ei tosin nukkumassa. Hän on vetänyt verhot ikkunaan ja sytyttänyt punaisen yölampun. Kerropa sinä, Antti, millainen oma unelmaisänpäiväsi on?

Antti: Aamulla ei ole herätystä, vaan vaimo ja lapset odottavat valmiudessa minun heräämistäni. Saan nukkua rauhassa niin pitkään kuin unta riittää. Ensimmäiseksi menen hyvin lämmitettyyn saunaan, jonka jälkeen puen puhdasta ylle. Aamupala on runsas ja täynnä yllätyksiä. Croisantit eivät riitä. Aamupalan jälkeen kiirehdin hierojalle. Kotona minua odottaa hyvin haudutettu pataruoka, jota nautimme perheellä. Kukaan ei riitele ja lapset tykkäävät ruuasta. Lounaan jälkeen irtaannun kotoa. Ystävä tulee hakemaan pihasta. Lähdemme juoksulenkille. Polkujuoksemme kymmenen kilometriä, otamme pikasuihkun ja lähdemme venemessuille. Kun saavun kotiin, nautimme iltapalaa yhdessä vaimon kanssa. Laitamme lapset nukkumaan ja vetäydymme makuuhuoneeseen keskustelemaan filosofiasta. Puolen tunnin intensiivisen keskustelun jälkeen nukahdan väsyneenä mutta onnellisena.

Otto: Kuulostaa - vaimosi tuntien - liian hyvältä voidakseen toteutua. Mutta nyt heräilevät lapset päiväuniltaan! Oli mukava puhella isänpäivästä kanssasi. Toivottavasti päivästäsi tulee antoisa!

Antti: Kiitos, sitä samaa toivon sinulle.

Otto Kallioranta ja Antti Kanto

Kravattikauppiaan päivä

Usuvampi kuin tekijä osasi ehkä edes ajatella.

Isänpäivä on vähän ahdistanut minua koko sen ajan kun olen itse ollut isä. Mutta minä en kyllä juuri koskaan käytä kravattiakaan ja se on luultavasti kaikkein ikonisin symboli isänpäivän kuvastossa.

Isyys ei ole yksi juhlapäivä, se on aina läsnäoleva arki. Voimakkaimmin isyys tuntuu arkisissa, keskimäärin tylsissä ja hyvin epäjuhlavissa kodin hetkissä ja Isän nostaminen yhdeksi päiväksi jalustalle tuntuu huolestuttavalla tavalla huutavan tarvetta määritellä Oikeanlainen Isä. Lisäksi isänpäivän merkitys on historiankin valossa hyvin epäselvä.

Ensimmäistä kertaa isänpäivää (Fathers's Day) vietettiin Graftonissa West Virginiassa Yhdysvalloissa 5. heinäkuuta vuonna 1908. Joulukuussa 1907 Grace Golden Claytonin isä kuoli yhteensä 361 miestä tappaneessa Monongahin kaivosonnettomuudessa. Näistä miehistä isiä oli 250. Ensimmäinen isänpäivä vietettiin näiden miesten muistoksi. Sitä ei tarina kerro, muistiko kukaan niitä 111 miestä, jotka eivät olleet isiä. Inspiraationa isänpäivälle toimi joitakin kuukausia aiemmin vietetty ensimmäinen äitienpäivä.

Silloin isänpäivä ei silti vakiintunut ja unohtui pariksikymmeneksi vuodeksi. Sen vakiintuminen kansalliseksi juhlapäiväksi Yhdysvalloissa alkoi 30-luvulla lähinnä miestenvaate- ja esimerkiksi tupakointivälineteollisuuden haistettua sen kaupallisen potentiaalin. Jotain vaikutusta voi olla toki silläkin, että maailmansotien välillä koettiin Yhdysvalloissa lyhyt aktiivisen, osallistuvan isyyden nousukausi, jonka toinen maailmansota lopetti.

Suomessa Helsingin yliopisto katsoi isänpäivän vasta vuonna 1987 niin vakiintuneeksi, että merkitsi sen pysyvästi kalenteriin ja liputuspäiväksi, mutta juhla on täälläkin vanhempi. Suomessa isänpäivä syntyi kaupallisiin tarkoituksiin 1940-luvun loppupuolella. Kauppiaat tuskailivat hiljaista hetkeä ennen joulusesongin alkamista ja isänpäivästä saatiinkin vakiinnutettua "toinen joulu". Tämä perinne jatkuu vahvana edelleen. Aiemmin esimerkiksi Ilkka Remes julkaisi vuosittaisen jännityskirjansa joulumarkkinoille, mutta en pidä mahdottomana, että hän olisi vaistonnut isänpäivän alla nousevan ostovimman, sillä julkaisuajankohta on siirtynyt varhaisempaan syksyyn. Kaupunkilehti Karjalan Heilin isänpäiväjuttu (Heili 31.10., sivu 9) ottaa juhlan kaupallisuuden annettuna. Toimittaja on kuljeskellut Joensuun keskustan liikkeissä kyselemässä kauppiailta lahjavinkkejä.

En ole niitä, jotka suuresti paheksuisivat juhlien kaupallisuutta. Kyllä sen juhlan "todellisen merkityksen" voi sieltä sielunsa syövereistä kaivaa lehtimainoksista huolimatta. Isänpäivän kohdalla vain on kyse siitä, että muuta todellista merkitystä kuin kaupallisuus ei ole. Ei taida olla mitään vakiintunutta koko kansan tapaa viettää isänpäivää, mutta se partakone, kravatti, sotakirja, dekkari tai Remes on ostettava, jotta perhe-elämä tulee suoritettua. Isänpäivä ei edes ole ylimääräinen vapaapäivä, koska se on aina sunnuntaina.

Ja nyt isänpäivän onttouden osoittamisen vastapainoksi on todettava, että isänpäivä on yleensä mukava päivä. Eikä lahjoissakaan toki mitään pahaa ole, päinvastoin. Sain kerran puolisoltani lahjaksi upean kantoliinan ja muistaakseni juuri isänpäivälahjaksi. Lisäksi sain kerran pojaltani hänen itse valmistamiaan suolakurkkuja. Ja ovathan ne pojilta saadut lahjat ja kortit aina koskettavia.

Isänpäivänä saatamme esimerkiksi mennä ulos syömään lasten ja isovanhempien kanssa tai kiertää viikonlopun aikana mummolat. Huono syy ei estä juhlimasta hyvin, eikä keinotekoisuus estä rakentamasta omia perinteitä. Me menemme isänpäivälounaalle Hilun paikkaan jo toisena isänpäivänä peräkkäin.

Pasi Huttunen