Investointiajattelua lastensuojeluun

Seuraavalla, sanomalehti Karjalaisen mielipidesivuilla su 4.10. julkaistulla kirjoituksella lähetän terveisiä niille, jotka haluavat tehdä inhimillisempää lastensuojelua nykyistä pienemmillä kustannuksilla.

***

Seuraan työhuoneeni ikkunasta, kuinka Joensuun Suvantosillan korjaus edistyy. Kysymys on isosta investoinnista, jonka vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siltaa on alettu korjata, vaikka se ei ollut vielä romahtamaisillaan.

Nelikaistainen Pekkalan silta, kustannukset luokkaa 5-10 miljoonaa. Kuva Antti Pitkäjärvi

Seuraan työhuoneessani myös lastensuojelua, jota toteutetaan täysin toisenlaisella logiikalla. Vuosien 2003–2012 aikana lastensuojelun laitoshuollon kulut ovat Pohjois-Karjalassa 2,5-kertaistuneet. Laitoshuolto on raskasta ja kallista, ongelmia korjaavaa työtä. Samassa ajassa ongelmia ennaltaehkäisevän kodinhoidon kulut on tiputettu alle viidennekseen.

Korjaavan työn euromääristä pääsee kärryille, kun tarkastellaan lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannuksia. Vuonna 2008 tämän momentin kulut olivat maakunnassa noin 13,5 miljoonaa euroa, vuonna 2012 jo 22,7 miljoonaa.

Korjaavaan työhön siis pumpataan lisää rahaa pari miljoonaa euroa vuodessa. Samalla summalla palkkaisi joka vuosi kokonaisen leegion kodinhoitajia entisten lisäksi.

Ennaltaehkäisevän lastensuojelun tulokset alkavat näkyä varsin nopeasti esimerkiksi huostaanottojen vähenemisenä. Tästä on kokemuksia Imatralta ja monilta muilta paikkakunnilta. Ehkäisevä työ maksaa itsensä takaisin paljon nopeammin kuin silta tai toriparkki.

Sitä paitsi ehkäisevä lastensuojelutyö, kuten Pelastakaa Lasten lomakoti-, tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta, on varsin yksinkertaista toimintaa. Lastensuojelun Keskusliiton raportissa Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät (2012) keinoja listataan lisää:

”Hyviä esimerkkejä ehkäisevän työn käytännöistä ovat säännöllinen kerhotoiminta, monitoimijainen perhevalmennusmalli, päihdekasvatus, terveyskasvatus, nuorisokasvatustyö, arkisen hyvinvoinnin edistäminen, katutyö, peruspalvelujen ohjaus ja neuvonta, perhesosiaalityö eli lapsiperheiden sosiaalityö sekä vertaistuki.”

Nykyinen lastensuojelu on reaktiivista kvartaalipaniikkia ja tulipalojen sammuttelua. Toiminta on paitsi väärin kärsiviä ihmisiä kohtaan, myös taloudellisesti typerää.

Siltaa korjataan etupainotteisesti ennen kuin se romahtaa, mutta perheet eivät tahdo saada apua edes silloin, kun tilanne on täysin katastrofaalinen. Jos perheet osattaisiin nähdä investointina, kuten silta, heihin satsattaisiin jo paljon ennen isompien ongelmien ilmenemistä.

Topi Linjama, Pelastakaa Lapset ry