Miehen malli

Ensimmäinen kohtaus

Tapahtumapaikka: kauppakeskus

Nico: Kato! Make!

Markus: Moikka Nico! Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi nähneet.

Nico: No mutta. Mitäpä sitä kuuluu?

Markus: Mitäpä tässä, hoitovapaalla. Olen lasten kanssa kotosalla.

Nico: Oho! Ihanko oikeasti? Ei...mutta...hienoa! Varmasti tosi rentoa? Ei tarvi stressata töistä. Saa nukkua pitkään.

Lapsuudenkaverit Markus ja Nico tapaavat yllättäen kauppakeskuksessa.

Markus: Fiilikset vaihtelee. Olen tällä hetkellä melko väsynyt. Nuorimmainen valvottaa ja välillä sitä niin kaipaa aikuiskontaktia. Lähdin kauppakeskukseen pööpöilemään. Josko sitä törmäisi johonkin tuttuun. Mitä sulle kuuluu? Montako lasta sulla on?

Nico: Tosi hyvin menee, mutta menkööt. Heh. Kolmehan lasta meillä on. Ööö...montako kuukautta meinasit olla koti-iskänä?

Markus: Olen ollut vuoden. Puoli vuotta olisi tarkoitus vielä olla.

Nico: Ookkei...niin pitkään! Varmasti hieno kokemus. Meillä ei onnistuis. (silmät suurina)

Markus: Okei?

Nico: Taloudellisesti ois vaikeaa. Kun mä sain sen aluemyyntipäällikön paikankin. Ja Jaanahan tykkää olla kotona.

Markus: Onhan meilläkin tiukkaa, mutta yritetään elää sillai, että pärjäillään.

Nico: Olen aina sanonut, että on hienoa, jos isätkin jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Pystyy niin arvostaan! (tarjoaa nyrkkiä, mutta Markuksen nyrkkifemmayritys mene hieman ohi Nicon jyhkeästä nyrkistä)

Markus: Öh...niinhän se on...

Nico: Lapset saavat miehen mallin.

Markus: No, minusta nyt oikein ole perinteiseksi miehen malliksi. (hymyilee ujosti ja lämmin takki alkaa olla liikaa sisätiloissa)

Nico: Mitäs vaimolle? Rassaako vielä autoja?

Markus: Niitähän se. Vuokrasivat porukalla hallinkin.

Nico: Vai niin. Mistäpäin?

Markus: Aivan tuosta, meidän läheltä.

Nico: Asiallista! Niin...ne olis vaalitkin...

Markus: Joo. Kävin jo hoitamassa kansalaisvelvoitteen.

Nico: No niin! Niin sitä pittää. Oikia homma. Minkä tyyppistä numeroa pyöräyttelit kuponkiin? (vinkkaa silmää)

Markus: Niin...äänestin naishenkilöä, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän pitää esillä perheiden asioita. Hän kannattaa perhevapaiden uudistusta. Uudistusta, joka kannustaa isiä jäämään perhevapaille. Ei perhevapaista tietystikään päätetä kunnassa, mutta kertoohan se ehdokkaan ajatusmaailmasta jotakin. Ja arvoista. (avaa punaisen untuvatakkinsa vetoketjun)

Nico: Jep, jep. Kuulosta asialliselta.

Markus: Oletko sinä äänestänyt?

Nico: En vielä. Totta munassa aattelin käydä antamassa ääneni. Olen ollut luottokannattaja monen vuoden ajan Keijolle. Keke asuu siinä meidän hoodeilla. Kyllähän sä tunnet?

Markus: Joo. (nyökkää tarkoituksellisen kiinnostuneesti)

Nico: Me ollaan samassa golfporukassa. Tunnen oikein hyvin Keken. Keken tärkein asia valtuustossa olisi uuden venesataman rakennuttaminen tohon etelärantaan. Päässään kato golfäijien kanssa uistelemaan.

Markus: Ei mutta...hienoa. Mun täytyy nyt lähteä varmaankin kohti lastenhoitohuonetta. Missähän se on? (pyyhkii hikeä otsalta)

Nico: Ok. (selaa puhelintaan)

Markus: Sen verran tuo yksivuotias kitisee, että taitaa olla kakka vaipassa.

Nico: Jahas. Piltti on sysänny synkiät! Siinä on iskälle hommaa! Heh. (vinkkaa silmää ja virnistää)

Markus: Joo. Nähdäänpä taas.

Nico: Jep! Meikä lähtee salille pumppaamaan rautaa. Paladeissön!

Markus: Moikka!

Antti Kanto

lskl.fi/aanilapselle
@AaniLapselle
#äänilapselle

Lapsista säästäminen on omaan jalkaan ampumista

Jos nyt jotain on edellisen laman jälkeen todettu moneen kertaan, niin se, että lapsista ei kannata säästää. Sipilän hallitus päätti silti tehdä juuri niin ja rajasi lasten oikeutta päivähoitoon. Samalla siitä tuli iso kuntavaaliteema. Moni kunta keskustelee vaalien alla siitä, pitäisikö kunnan ottaa harteilleen vastuu, jota valtio ei enää halunnut kantaa. Minusta tässä ei ole paljoakaan harkittavaa, jos kunta vain mistään saa ne rahat revittyä. Ja uskon, että jos on poliittista tahtoa, niin ne rahatkin löydetään. Kokeilin puolueihmisten pöksyihin hyppäämistä.

Jos olisin kokoomuslainen tekisin laskelman siitä, millainen panos-hyöty -suhde investoinnilla varhaiskasvatukseen saadaan. Laadukas varhaiskasvatus tuottaa todennäköisesti tuottavia kansalaisia. Sen lisäksi pohtisin, että varhaiskasvatus on hyvä keino lisätä parhaassa työiässä olevan työvoiman tarjontaa. Tämänhän opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on näin kuntavaalien alla huomannutkin. Perinteisestihän oikeisto on toki mieluummin pitänyt äidit kotona hoivaamassa lapsia, mutta jopa konservatiivisemmat alkavat pikku hiljaa huomata, että nykyinen työelämä ei oikein enää toimi niin, että vain yksi perheessä saisi tuloja.

Laadukas varhaiskasvatus on yksi niistä keinoista, joilla kansalaisia sitoutetaan alueille ja tarjotaan heille keinoja tehdä töitä myös ruuhkavuosien aikaan. Kun vielä huomioidaan kattavan päivähoitoverkoston työllistävä vaikutus, pidetään varhaiskasvatuksen avulla osaltaan koko maata asutettuna. Jos olisin kepulainen panostaisin siihen.

Mikäpä sen parempi tapa jakaa kasaantunutta pääomaa yhteiseksi hyväksi kuin verottaa sitä progressiivisesti ja käyttää lapsia erittäin paljon hyödyttävällä tavalla. Lisäksi varhaiskasvatus antaa hyvin toteutettuna perheille paremmat mahdollisuudet luovia arjessaan eteenpäin. Vasemmistolaisena satsaisin varhaiskasvatukseen.

Tokihan uhkana on, että jos varhaiskasvatus on hyvin hoidettu, niin nainenkin saattaa pelkän siveellisen äitiyden lisäksi rakentaa työuraa, mutta toisaalta päiväkodin arki on edelleen monella tavoin kristillisen valtiokirkollisuuden kyllästämää, joten varhaiskasvatus koulii lapsia edelleen aika tehokkaasti niihin paljon puhuttuihin kristillisiin arvoihin. Kristillisenä siis kaikesta huolimatta panostaisin varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatus tarjoaa uskomattoman alustan myös ekologisesti kestävien ajatus- ja toimintamallien opettamiseen ja lisäksi siellä tarjoutuu mittava kirjo mahdollisuuksia erilaisten kulttuurien ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Jos varhaiskasvatusta on monipuolisesti tarjolla, tarjoaa se monille erilaisille perhemalleille helpomman arjen. Vihreänä näkisin varhaiskasvatuksessa valtavan potentiaalin.

Varhaiskasvatus tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisen kulttuurin opettamiseen niin kantasuomalaisille kuin tulokkaillekin. On vaikea keksiä parempaa kotouttamisen paikkaa maahanmuuttajalapselle kuin päiväkoti. Laitosolosuhteissa joudutaan pitämään kuria ja järjestystä, jotta ei taannuta kaaokseen ja anarkiaan. Sekin olisi mielestäni hyvä asia jos olisin perussuomalainen.

Jos olisin demari, olisi helppoa. Liikkeeni on kamppaillut koko historiansa juuri tällaisen puolesta. Puolustaisin sitä innolla.

Kyllä tämä minusta näyttää aika selkeältä, mutta saa nähdä mitä tulevissa valtuustoissa päätetään.

Pasi Huttunen

Vieraskynä: Isyysvapaalla Eduskunnasta

Pari viikkoa isyysvapaata on nyt takana, tai lähes kuukausi, jos muodollista isyysvapaakautta edeltänyt joulunaika lasketaan mukaan. Eduskuntaan palaan maaliskuussa. Vaikka isyysvapaa ei ole mitään lepolomaa, jää siinä aikaa pohtia niin omaa vanhemmuuttaan kuin perhepolitiikkaakin.

Meillä on melko tyypillinen nelihenkinen ydinperhe. Kuopuksella on ikää vuosi ja viisi kuukautta, esikoisemme on kohta neljävuotias. Jokaiseen päivään mahtuu vauhtia ja vaihtelevia tilanteita. Ruuhkavuodet ovat tässä ja nyt. Vanhemmuuteen liittyvät asiat olemme saaneet opetella itse, sillä sukulaiset asuvat kaukana ja useimmilla vanhoilla ystävilläni on aivan eri elämäntilanteet.

Aivan oppikirjaesimerkki oma isyysvapaani ei ole: kansanedustajan työstä ja monista sen mukanaan tuomista tehtävistä on vaikeaa, ellei mahdotonta irtautua kokonaan. Joka kerta, kun avaan uutiset, sosiaalisen median tai keskustelen jonkun kanssa, on työni tavalla tai toisella läsnä. Toisaalta kyseessä on myös etuoikeutettu ”elämäntapa”. Kun nauttii työstään, ei sitä tarvitse yrittää vältellä.

Etenkin isyysvapaalla on silti muistettava, ettei työ voi olla koko ajan etusijalla. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, eikä se aika tule takaisin. Päivät siis rakentelemme duplokaupunkia, seikkailemme pulkan kanssa lähipoluilla ja teemme yhdessä kodin askareita. Läsnä on elämän tunnekirjo sellaisella intensiteetillä, jota vain pienet lapset voivat tarjota. Omat tehtävät jäävät iltoihin tai päiväuniaikoihin.

Suuria yllätyksiä en ole vielä isyysvapaalla kohdannut. Mukavastihan tämä tuntuu sujuvan. Sen sijaan useampikin klisee tuntuu yhtäkkiä osuvammalta kuin osasin kuvitellakaan: Olette ehkä nähneet esimerkiksi netissä kiertävän kuvan, jossa kolmion eri kärkiin on listattu onnelliset lapset, onnelliset aikuiset ja siisti koti. Näistä voi sitten valita kaksi, mutta kolmea ei. Kun keittiön pöydät ja lattiat ovat taas täynnä kuivunutta mönjää, jonka toivot olevan vain vanhaa ruokaa, tai kun et löydä lasten ulkovaatteita tavaravuoren alta, kannattaa ja ehkä pitääkin siivota. Jos kuitenkin haluaa kodista aidosti puunatun, pitäisi siivota koko ajan, jolloin oma jaksaminen ja läsnäolo lapsille olisivat uhattuina.

Duplokaupunki

Kun puolisoni oli lasten kanssa kotona, opin nopeasti, että pienten lasten kotihoito on jatkuvaa valppautta ja huolehtimista vaativaa työtä univelan määrästä riippumatta. Työn ja perheen yhteensovittaminen puolestaan on usein sellainen haaste, jonka saa korkeintaan sujumaan, mutta ei täysin onnistumaan.

Itselleen pitää silti muistaa olla armollinen. Lapset kun toivovat aika pieniä asioita: yhdessäoloa, välittämistä ja perustarpeita. Nyt talvella vaikkapa temppuilevien lasten pukeminen ulkoilua varten vie sen verran paljon aikaa, ettei ulkoilun ja päiväuniajan välillä enää paljoa kokkailla. Vaikka pidän ruoanlaitosta, kummasti ovat puolivalmisteet täälläkin pelastaneet useamman lounashetken.

Yleinen hokema on myös se, miten arjen pienet asiat kokee uudella tavalla lasten kautta. Näinhän se on, joka päivä: matka kierrätysasemalle tai lähikauppaan on seikkailu.

Mansikkakeitto väsyneelle isälle

Tunteitakin riittää. Eduskunnassa olen tottunut pidättelemään niitä, koska parlamentaarinen arvokkuus ja niin edelleen. Kotona ajoittaisia tunnekuohuja on välillä vaikeampi välttää. Olepa siinä liikuttumatta, kun yksivuotias mönkii syliin kesken leikin, tai kun kolmevuotias havaitsee väsymyksesi ja tuo sinulle leikkikeittiössä taiotun ”mansikkakeiton ja kahvin”. Tai pysypä rauhallisena, kun lapset vain päättävät, etteivät he nuku. Ongelmat kuitenkin ratkeavat, joskus esimerkiksi niin, että hermoilun sijaan alkaakin rakentaa Star Wars -majaa, jossa uhmaikäisen wannabe-jediritarin kanssa voi olla kuten Yoda, joka on viisas eikä hermostu pienistä.

Eduskuntaryhmämme julkaisi hiljattain perhepoliittiset linjaukset, joiden tavoitteena on muun muassa edistää isien parempia mahdollisuuksia viettää aikaa lastensa kanssa ja mahdollistaa ylipäätään perhevapaiden monipuolisempi käyttö. Pikkulapsiarjen yhteensovittaminen kaikkeen muuhun elämässä tapahtuvaan on minulle ajankohtaista, mutta myös keskeinen tasa-arvokysymys. Asia liittyy esimerkiksi vanhempien yhdenvertaisuuteen työmarkkinoilla. Isyysvapaan käyttö on yleistynyt Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kolmanneksella. Suunta on hyvä mutta tehtävää riittää.

Olli-Poika Parviainen 

Kirjoittaja on kahden lapsen isä, vihreiden kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. Hän on toiminut aiemmin mm. Tampereen apulaispormestarina. Politiikassa Olli-Poika Parviainen on ollut mukana vuodesta 2003. Kotisivut täällä.