Älä pelkää päiväristeilyä

Lähdin kahden nuoremman lapsen kanssa päiväristeilylle Tallinnaan. Menossa mukana lisäksi siskoni, pojan kummitäti. Mukavaa oli, nyt taas Viikkarin tasaisessa kyydissä. Helsingin valot pilkottavat jo.

Koska nk. irtiotot arjesta lasten kanssa kääntyvät joskus tarkoitustaan vastaan eivätkä tule virkistykseksi vaan hapotukseksi, autan pienellä muistilistalla mahdollisia kanssaristeilijöitä. Uskallan sen nyt tehdä, koska tänään kaikki sujui niin sukkelasti; huomenna kaikki voisi olla toisin. Lista on laadittu turvallisesti ja kohderyhmä huomioiden älä-muotoiseksi. Näin varmistat onnistuneen päiväristeilyn piiperoisten kanssa.

1. Älä lähde aikaisimmalla laivalla

Jos kiskot lapsia sängystä aamukuudelta ja säntäät aamuruuhkaan vihaisten lasten ja tyhjien vatsojen kanssa, on ennuste päivälle huono. Been there, done that. Saatat selvitä laivaan ja vielä maihinkin, mutta kuule; kestävyyskunto loppuu. Isältä vaaditaan kovaa peruskestävyyttä ja kantokykyä vielä illalla, kun juniorin jalat eivät kanna ja marina raastaa korvia. Siksi rauhallinen aloitus takaa paremman loppukirin. Tyyliin Iivo ja 50 km.

2. Älä anna liikaa vaihtoehtoja

Pätee niin päivän aktiviteettien kuin ravintolan ruokalistankin kanssa. Sinä olet aikuinen, sinulla on harkintakykyä. "Tässä ravintolassa saa tällaista pizzaa" kelpasi tänään argumentiksi ja hyvin hävisi ruoka lautaselta. Itse asiassa alan epäillä, että olen jo vuosikausia stressannut lapsiani sillä, että olen antanut heidän valittavakseen asioita, joiden valitseminen kuuluisi minulle. Lapsi kaipaa selkeyttä, eikä se ole hänen ihmisoikeudestaan pois, jos vanhempi päättää hänen puolestaan asioita.

3. Älä aliarvioi lapsen intressejä

Kiinnostavinta tänään viisivuotiaan energiapakkauksen mielestä olivat viikinkiaikaiset miekat ja kolikot sekä laivojen pienoismallit Merimuseossa ja toisaalta Tallinnan vanhankaupingin kauniisti maalatut ulko-ovet. Intressinsä lapsi valitsee itse ja tekee sen spontaanisti, mutta minä voin valinnoillani toimia hyvänä mahdollistajana. Lapset eivät ole tyhmiä. He ovat loputtoman uteliaita pieniä olentoja, jotka osaavat kiinnostua laajalla skaalalla asioista ja meidän vanhempien pitää muistaa se.

4. Älä pumppaa lapsia täyteen sokerituotteita

Tämä ei selitysosaa kaipaa. Tiedättehän: sokeri, ruuhkat, sokkeloiset satamat, parkour-tyyppinen eteneminen, duracel-tyyppinen virransyöttö. Total disaster.

5. Älä suorita

Älä aseta reissulle tavoitteita. Älä kuvittele ehtiväsi siihen ja siihen kivaan putiikkiin. Yleensä et ehdi. Sen sijaan ehdit nähdä kaikkea kivaa ja pientä, kun juniori osoittelee havaintojaan vain havainnoimisen ilosta. Miljoonas "isi kato" oli tänään tavallaan rasittava, mutta paatunutta isää se myös jännästi elähdytti: tuo lapseni näkee kaikkea jännää ja haluaa jakaa sen kaiken minun kanssani. Ehkä kaikki sujui tänään niin sukkelasti, kun en kuvitellut etukäteen mitään. Taisin saada enemmän kuin osasin kuvitella.

Heikki Nenonen

11 tapaa viettää hiihtoloma

Kuvan slalom-laskettelija nauttii kevätauringosta täysin rinnoin.

11 tapaa -sarja on saanut ällistyttävän paljon lukijapalautetta. Viesteissä on kysytty neuvoa kiperiin kasvatustilanteisiin, kannustettu jatkamaan tätä sarjaa ja annettu käyttökelpoisia juttuvinkkejä. Olen todella kiitollinen kaikista viesteistänne.

Hiihtolomaviikko lähestyy. Kinuavatko lapset Lappiin? Kärttääkö kumppani kylpylään? Haluaisitko kaivautua kieppiin? Ahdistutko rahanmenosta?

Kansa janoten vaatii vinkkejä ja uudenlaisia tapoja viettää lomaa talven routaisessa ytimessä. Tällä kertaa otankin huuruiseen käsittelyyni hiihtoloman ja olen laatinut listan kirpsakanmukavista talvipuuhista.

Vedä käteesi rukkanen, selätä routa ja pakkanen. Nauti laavulla suolaista poroa, pese kätesi ja vältä noroa. Paista tulella pulleaa lenkkiä, estä karies ja jauha Jenkkiä. Ehkä tämä on mielestäsi hassua, suosittelen kokeilemaan tasatyöntöä ja wassua.

1. Hanki ripuli tai vietä erilainen viikko noron kanssa. Liiku julkisilla, tepastele kauppakeskuksissa ja koskettele ovenkahvoja. Vieraile ruotsinlaivalla, ABC-huoltamon leikkipaikassa, peruskoulussa tai päiväkodissa. Vältä käsienpesua ja ime erilaisia sormia. Nuoleskele liukuportaiden kaiteita ja kättele koiratkin. Noron jyllätessä perheenjäsenestä toiseen tuntuu arkeen paluu satumaisen kevyeltä.

2. Vie perheesi kylpylähotelliin. Aika kuluu sutjakkaasti ysäritunnelmaisessa pastelliresortissa. Viikko valkoisissa aamutakeissa antaa elimille ilmaa ja kaivatun vapaudentunteen. Tuon tuostakin pulahdat trooppisenlämpimään ja eritteillä kyllästetyn porealtaan syleilyyn. Sinun ei tarvitse miettiä aamupaloja tai arkilounaita, vaan kaikki on tehty valmiiksi. Munakokkelia, prinssinakkeja ja pekonia poskeen.

3. Lennätä perheesi mahdollisimman mielenkiintoiseen ja eksoottiseen maahan. Loman jälkeen perheen alakoululainen loistaa ruskettuneena päiväntasaajalta hankituissa pikkuleiteissä ja kertoo surffauskokemuksesta delffiinien kanssa. Muiden lomakuulumiset ovat säälittäviä mäenlaskuretkiä risaisissa kokohaalareissa paikalliselle soramontulle. Onhan se aivan eri juttu ajaa Jeepillä aavikolla kuin laskea haljenneilla minisuksilla hyljätyllä montulla. On täysin toisenlaista imeä pillillä kookospalmusta guaranajuomaa kuin ryystää vanhasta Airamista laihanhaaleaa kaakaota.

4. Lappiin! Vain Ylläs, Levi tai sen sellaiset resortit kelpaavat. Helmikuussa on Pohjois-Suomi takuuvarmasti tulipalopakkasten riivaamana. Kertalasku jäisessä rinteessä pakottaa sinut alahissiaseman lämpimään bistroon. Kahdenkympin nahkeat ranskalaiset majoneespedillä alkavat jo vääntää vatsaa eikä minttukaakaokaan enää tahdo antaa lisälämpöä ruumiiseen. Pakko jaksaa koko rahan edestä, sillä uudet Atomicit, kausikortti ja kelomökki hankittiin pikavipillä.

5. Kosta lapsuutesi hiihtotrauma jälkipolville ja pakkohiihdätä perhettä puusuksilla umpihangessa. Pue perheesi sarkahousuihin, polvisukkiin ja karvareuhkoihin. Tarjoa tauolla tuohikontista mustikkamehua ja piimää. On täysin normaalia, että väki alkaa jossakin vaiheessa väsyä. Piristä ja viihdytä perhettä kertomalla ponnekkaasti vanhoja suomalaisia eläinsatuja.

6. Mikään ei voita risteilyä. Varsinkin suurperheellisten kannattaa keinahdella sinivalkokeltaisille aalloille, sillä perheen voi huoletta laskea omin päin kansille seikkailemaan. Vanhemmat saavat rauhassa viettää laatuaikaa hytissä, lasten kirmatessa pitkin ostospromenadea ja taxfreetä. Rahaa taskuun taaperollekin.

7. Vaihda nuorempaan. Vaihda parempaan. Tämän listan ehdottomasti rohkein vinkki. Talvilomalla on aikaa pohtia elämää ja tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Ole rohkea ja käännä uusi sivu elämässäsi. Suosittelen vilkasta japanilaista, säntillistä saksalaista tai coolia ruotsalaista. Autoliikkeen myyjät auttavat mielellään uuden auton vaihtamisessa.

8. Osallistu hiihtolomalla erilaisiin tapahtumiin. Tässä listana omat suosikkini. Jäänalainen sukelluskipailu Pyhäselällä, jäkälänsyöntikisa Pudasjärvellä, joukkopainitapahtuma Arpelassa, potkurinrakennuskilpailu Ounasvaaralla, radio-ohjattavien moottorikellkkojen mm-kilpailut Äkäslompolossa ja lihansyöntikilpailu Helsingissä.

9. Hiihtolomalla on oiva tilaisuus aloittaa uusi talviharrastus. Ehdotan tässä muutamia hieman harvinaisempia lajeja, joita suosittelen kokeilemaan. Keltaisen lumen syöntikilpailu, jääspeedway, uppopallo avannossa, rautakankien nuoleskelu (pakkasta tulisi olla vähintään -15), keho märkänä moottorikelkalla ajaminen merenjäällä, latukoneen vetäminen hampailla ja paljaalla pyllyllä mäenlasku Kolin rinteillä.

10. Viettäkää perheellä viikon somepaasto. Tätä ei tarvitse selitää enempää.

11. Rakenna työväenopiston nikkarikerhossa isohko ahkio lasikuidusta. Kun ahkio on valettu ja valmis, pakkaa kyytiin riistapyydykset, kenttälapio, kivääri, suolaa ja voita. Kiedo perheesi ryijyyn ja osoita kullekin paikka ahkiosta. Asenna valjaat vyötäisille ja vedä perhe tunturiin. Kaiva Pallaksen etelärinteeseen lumikieppi, viritä pyydykset ja aloita rauhallinen joiku. Taivaskerolla, jossa sytytettiin olympiatuli vuonna 1952, ulvoo yksinäinen susi. Pian perhe nukahtaa eeppiseen ja kiireettömään uneen.

Mukavaa hiihtolomaa kaikille!

Antti Kanto

Rasittavat ipanat

Elin poikamiehenä kolmekymppiseksi asti. Siinä oppii itsenäiseksi ja itsekkääksi. En ollut erityisen lapsirakas enkä osannut huomioida vauvoja ystäväperheissä vieraillessani. Jouduin usein pakottamaan itseni, jotta muistaisin muutaman sanan vaihtaa vauvojen kanssa. Pahin painajainen oli, kun muutaman kuukauden ikäinen vauva ojennettiin syliini. Selkä hiessä, kasvot helakanpunaisena ja suunnaton ahdistus. Kohta vauva alkoi itkeä ja se nostettiin sylistäni pois.

Lapset häiritsivät minua rääkyvinä, räkäisinä ja levottomina, kun olisin halunnut keskittyä johonkin, yksin ja rauhassa. Julkisissa tiloissa raivokohtauksen saanut lapsi sai hermoni kireälle ja haittasi olemistani. Vihasin konsertteihin sylilapsia tuovia vanhempia. Hymyilin kaikille, mutta ihmettelin samalla, että miksi raahaavat lapsiaan joka paikkaan? Eihän pieni lapsi edes ymmärrä mistään mitään! Ja vielä, miksi sitä itkevää lasta ei voi heti viedä pois jonnekkin ovien taakse? Minä halusin keskittyä! Rauhassa.

Kun nykyään kuljetan omia lapsiani erinäisiin paikkoihin, huomaan kuinka immuuniksi olen tullut lasteni kitinälle ja hästäämiselle. Tunnen lapseni ja luotan siihen, että kyllä ne siitä rauhoittuu. Joskus ovat rauhoittuneetkin. Mutta mistä se lapsia vihaava ja äänille herkistynyt sinkku voi tietää, että huuto loppuu kohta? Ei mistään. Eikä se välttämättä lopukkaan.

Hoitovapaata samaan aikaan kanssani viettävä ystävä vastasi asiakastyytyväisyyskyselyyn ja sai palkinnoksi risteilyn. Pitihän se lähteä kun ilmaiseksi saatiin. Siinä meriaamiaisella, lapseni huutaessa turhautumistaan, liiskattuaan croissantin kokolattiamattoon ja kylvettyään munakokkelit lähitienoolle, havahduin pohtimaan, että häiriintyyköhän joku tästä touhusta. Varmasti häiriintyi, ajattelin. Viereisen pöydän buffet-herkuttelijat näyttivät rauhallisilta kuin tukholmalainen latte-isä punaisessa pipossaan leikkipuistossa. Pikkunakkia haukkaavan ihmisen sisällä voi käydä kuitenkin melkoinen merenkäynti ja myrsky.

Lapsia kutsutaan ja toivotaan mukaan erilaisiin tilaisuuksiin. Kirkkoon, ravintoloihin, konsertteihin. Auliisti kutsutaan, kunhan ovat hiljaa. Ihmiset seuraavat mielellään lasten touhuja, mutta auta armias, jos ipanat alkavat rettelöidä! Meitä on moneksi. Meriaamiaisella toruimme lapsiamme ja jännitimme heidän aiheuttavan häiriötä muille. Naapuripöydän rouva taisi huomata tämän ja helpotti tuskaisaa tolskaamistamme sanoessaan: ”Lapset eivät häiritse ollenkaan. Ihana katsella heidän touhujaan.” Henkilökunta ei ilmeistä päätellen ilahtunut meidän osallistumisesta aamiaiselle. Ystävältäni kaatui litran kevytmaitokannu kokolattiamatolle. Rasittavia nuo ipanat.

Antti Kanto