Meistä on moneksi - miestyypit lokeroituna

Kuvan henkilö pohtii, mikä hän on miehiään.

Onkohan työkaverini kätevä nikkarimies vai leppoisa luontomies? Onko tuo salilla rautaa pumppaava komea ilmestys vastuullinen mies vai säntillinen insinöörimies? Onko kumppanisi kokoustava poliitikkomies vai diipeissä vesissä uiva herkkismies?

Mikään muu ei ole niin ärsyttävää, kun yrittää selvittää, mitä kukin on miehiään! Siksi olen lokeroinut tiiviiseen pakettiin erilaiset miestyypit. Lokerointi ei ole ehkä täydellinen, mutta kattava se on.

Poliitikkomies

Poliitikkomiehen illat menevät sääntömääräisissä kokouksissa. Hän juo litroittain laihaa kahvia pahvimukeista ja pyyhkii haperoon servettiin vehnäpitkonmuruisia suupieliään. Poliitikkomies nauraa vapautuneesti hauskoille miesringeissä kerrotuille jutuille.

Paikallisjärjestökuplassa elävän, harmaaseen fleecepuseroon sonnustautuneen poliitikkomiehen kohokohta koittaa kunnallisvaalien aikaan. Silloin hänen lapsensakin näkevät isäänsä lähes joka päivä kun ehdokasasettelua esitellään päivittäin paikallislehden vaalimainoksissa.

Talkoomies

Talkoomies on hitusen verran liian arka ja kiltti vastatakseen kielteisesti talkoo- ja muuttoapupyyntöihin. Talkoomies muuraa sokkeleita ja raahaa välilevyt pullistellen flyygeleitä kerrostalojen rappukäytävissä. Hän ajautuu kylätoimikunnan rahastonhoitajaksi ja kiskoo muutaman aktiivijäsenen kanssa kylärannan laituria lokakuun illassa talviteloille.

Talkoomiehen vaimo joutuu syystäkin lujille ja haukkuu miestään naistenilloissa.
Kotona paikat jäävät rempalleen talkoomiehen auttaessa muita. Talkoomiehen puoliso joutuu jatkuvasti rajaamaan miehensä ylipositiivisia talkoolupauksia. Ei ole kahden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun talkoomiehen vaimo on joutunut soittelemaan perään ja perumaan miehensä talkoolupauksia.

Kätevä nikkarimies

Sadevedenkeruujärjestelmä, aurinkoenergian talteenotto ja Mersun polttomoottorijärjestelmän muuntaminen toimimaan grillien ylijäämäpaistorasvoilla ovat kätevän nikkarimiehen todellisia taidonnäytteitä.

Nikkarimehelle on tyypillistä, että hän muuraa takkansa itse. Takka ei ole mikä tahansa pönttöuuni, sillä siihen on integroitu vesiputkisto, jota takkatuli kätevästi lämmittää. Nikkarimiehen perhe voi nauttia lämpimistä huoneista ja lotrata huoletta miellyttävää suihkuvettä.

Nikkarimies puuhailee hitsausmaski ohimoilla öljynhajuisessa pajassaan ja hänen poikansa seuraa totisena isän touhuja. Kätevän nikkari-isän ominaisuudet periytyvät suurella todennäköisyydellä.

Vastuullinen mies

Vastuullinen mies huolehtii aivan kaikesta. Aikojen alussa hän ostaa tontin, kaataa puut, sahaa tukeista lautoja ja rakentaa toimivan kodin. Vastuullinen mies ei puhu paljon, mutta tekee kaikkensa perheensä eteen. Hän vuokraa kesälomaksi asuntoauton ja kuljettaa vastuullisesti perheensä leirintäalueelta toiselle. Kun uusi reissupäivä valkenee, vastuullinen mies on valmistanut perheelle aamiaisen ja tutkinut tiekartoista ajoreitit valmiiksi.

Vastuullisella miehellä on sinertävä kuoritakki, jalassa vaelluskengät ja repussa selviytymispakkaus. Autotallissa on metsäsukset ja ahkio. Vastuullinen mies on aina valmiina ja hän puhuu turvallisella rintaäänellä. Vastuullinen mies ja luontomies ovat kavereita. Kumppanin mielestä vastuullisesta miehestä puuttuu sitä jotakin. Ehkä vastuullinen mies on liian harmaa ja kunnollinen? Groove puuttuu. 

Luontomies

Luontomies asuu perheineen pohjanmaalta siirretyssä hirsitalossa. Luontomiehellä on oma miesluola kellarissa. Luolan seinät ovat kelohonkaa ja lisäksi luolaa koristavat lukuisat täytetyt eläimet. Kirjahyllyssä on pitkä rivi luontoaiheisia kirjoja. Arkkupakastimissa on marjoja ja puolikas hirvi. Kuivatut mustatorvisienet ja yrtit ovat kauniissa purkeissa.

Luontomiehellä on huomattavan iso perhe, mutta mukuloiden määrä ei ole este marjastus-, kalastus-, tai patikontiretkille. Vaelluksille lähdetään vauvojen kanssa ja välineistö on toimivaa. Kuksa ja puukko roikkuvat reisitaskuhousuissa kiinni.

Luontomiehellä on uskollisia retkeilykavereita, joita hän uuvuttaa tylsillä tarinoillaan. Luontomiehellä ei ole ikinä kiire eikä koskaan mitään hätää. 

Sinkkumies

Sinkkumiehellä on kaikki pallot ilmassa. Häellä on uusi auto ja takakontissa kulkee melkoinen kasa harrastusvälineitä: sulkapallomaila, haavi, luistimet, perhonsidontavälineet, boxerit, narua, kahluusaappaat, jekkulankaa, teltta, makuupussi, öljyä, farkut ja aurinkotuoli.

Sinkkumies kokee olonsa vapaaksi, mutta potee ajoittain yksinäisyyttä. Sinkkumies on erittäin haluttua seuraa ja isämiehet unelmoivat hänen elämästään.

Insinöörimies

Insinöörimiehellä on oma työhuone kotona. Huoneessa on mappeja, insinööriviivain, monitoimitulostin, faxi ja tietokone. Insinöörimies lisäilee taulukkolaskentaohjelmaan perheen kulut ja digitoi vanhoja VHS-nauhoja iltaisin.

Insinöörimies on taloyhtiön hallituksen jäsen ja häneen luotetaan. Vastuuta voi antaa eteenkin raha-asioissa, koska vain faktat purevat hintelään insinöörimieheen. Insinöörimiesisä kohtelee vaimoaan ja lapsiaan siistin säntillisesti ilman moitteen sijaa ja harrastaa hiihtoa.

Härskimies

Härskimies ei kaihda kaksimielisyyksiä herkkien opettajien tai pappienkaan seurassa. Härskimies on pohjimmiltaan arka ja loukkaantuu yllättävän helposti. Hän peittää ovelasti pelkonsa ja ujoutensa jatkuvan tarinankerronnan alle. Tarinat ovat aivan hyviä ja kiinnostavia, mutta samaa levyä ei jaksa pidemmän päälle kuunnella kukaan. Kun härskimies mokaa, hän selittelee muut pyörryksiin.

Härskimies ajaa katumaasturilla ja tekee vuosittain kaveriporukalla reissun Leville. Resortista vuokratuilla kelkoilla ja mönkkäreillä ajetaan kansallispuistoja ristiin rastiin. Härksimies on liikemies. Hän on pomo.


Herkkismies

Herkkismiehen löytää hiekkalaatikon reunalta, alttarilta jakamassa ehtoollista, tutkijan kammiosta tai kirjastosta. Herkkismies on humanistiriuku, työskentelee naisvaltaisella alalla ja tienaa kumppaniaan vähemmän. Herkkismiehen aika menee apurahahakemuksiin ja erilaisten tekstien parissa työskennellessä. Hän käyttää punaista tupsupipoa ja pillahtaa itkuun tuon tuostakin.


Härskimies pitää herkkismiestä hieman lipevänä tai jopa knapsuna. Herkkismiehestä tulee yllättäen isä ja hän ottaa lasten kanssa tolskaamisen tosissaan, uupuu hoitovapaalla ja saattaa purkaa väsymystään blogia kirjoittamalla.

Elämän ehtoopuolella herkkismies pysähtyy pohtimaan eletyn ajan aikaansaannoksia. Hän ahdistuu huomatessaan, että vuodet ovat vierineet pelkkää ilmaa lapioidessa.

Antti Kanto

Aristoteles yläkoulun opettajana – retoriikan opit pätevät myös murrosikäisten kanssa

Luin hiljattain Juhana Torkin mainion puheoppaan Puhevalta käyttöön! Kirja on tiivis, leppoisan dialogin muotoon kirjoitettu opas, jossa puhetaidon opettaja neuvoo insinööriystäväänsä puhe-esityksen valmistelussa. Insinööri joutuu opettajansa johdolla pohtimaan vastauksia yhdeksään kysymykseen, joiden opettaja lupaa olevan väylä erinomaisen puheen pitämiseen. Viimeaikainen julkinen keskustelu yläkouluikäisistä nuorista, heidän käyttäytymisestään ja opettajiensa edellytyksistä jakaa heille tietoa sai minut ajattelemaan Torkin teosta enemmän kuin pelkkänä puheoppaana. Voisivatko kirjan opetukset toimia myös laajemmin kommunikaatiossa, ennen kaikkea kasvatuksessa ja opetustyössä?

Torkin puheopettaja esittää kirjassaan siis yhdeksän kysymystä, "mielen kuntosaliliikettä", kuten kirjailija kysymyksiä nimittää. Kolme ensimmäistä kysymystä ovat tärkeimpiä: ne valmistavat puhujaa oikeanlaiseen paatokseen. Kysymysten avulla päästään käsiksi kuulijoiden tunteisiin, opettaa Torkki. Kysymykset kuuluvat: Mistä olet kuulijoillesi kiitollisuudenvelassa? Mitä kuulijasi pelkäävät? Mistä kuulijasi tuntevat ylpeyttä?

Kolme seuraavaa kysymystä laittavat puhujan miettimään omaa motivaatiotaan: Mistä olet viime aikoina ollut innostunut? Mitä itse pelkäät? Miten voit puheellasi tehdä maailmasta paremman? Nämä kolme kysymystä hiovat puhujan eetosta, uskottavuutta. Kysymykset laittavat pohtimaan, miksi puhuja ylipäätään haluaa puhua.

Kolme viimeistä kysymystä hiovat puhujan logosta, eli niiden tarkoituksena on saada puhuja hiomaan argumenttinsa uskottaviksi ja helposti omaksuttaviksi: Minkä yhden lauseen toivot kuulijoiden muistavan? Miten väännät sanomasi rautalangasta? Minkä omakohtaisen tarinan voisit kertoa?

Aristoteleen kuuluisa kolmijako on toki retoriikan oppikirjoista tuttu, mutta Torkin maanläheinen kysymyspaketti auttaa ymmärtämään, että puheen pitäminen on sangen inhimillinen, yksinkertainen asia. Ensiksikin puhujan tulee olla aidosti empaattinen, hänen tulee ottaa huomioon kuulijoidensa tunteet – toiveet, pelot ja ylpeyden aiheet. Toiseksi puhujan tulee olla motivoitunut, innostunut, rehellinen, samaistuttava ja inhimillinen. Kolmanneksi puhujan tulee ymmärtää asiansa niin hyvin, että kykenee kertomaan sen ymmärrettävästi kuulijoilleen. ”Jos et osaa selittää asiaa isoäidillesi, et ole ymmärtänyt sitä itsekään”, kiteyttää puheopettaja osuvasti Torkin kirjassa.

Torkin oppaassa neuvotaan puheen pitäjiä, mutta kysymykset voisi esittää yhtä hyvin myös kaikille niille, jotka ovat tekemisissä kasvatuksen, opetuksen ja – voisiko jopa sanoa – vuorovaikutuksen kanssa. Asian hahmottaa paremmin, jos kolmessa ensimmäisessä kysymyksessä sanan kuulija tilalle vaihtaa vaikkapa sanan lapsi tai oppilas. Tai miksi eivät työkaveri tai ystävä toimisi yhtä hyvin? Puhujan eetokseen liittyvät innostusta ja pelkoja käsittelevät kysymykset sopivat esitettäviksi kenelle hyvänsä; niissä on kyse rehellisyydestä itselle. Omat pelkonsa tunnustava, elämänhaluinen ihminen herättää luottamuksen, oli hän esimies, työtoveri, ystävä tai opettaja. Kuudes, myös puhujan eetokseen liittyvä kysymys, käsittelee – ei enempää eikä vähempää – kuin maailman tekemistä paremmaksi paikaksi. Saattaa tuntua teennäiseltä ja pateettiselta, mutta loppujen lopuksi useimpien kommunikaatiotilanteiden tarkoituksena onkin juuri maailman parantaminen. Maailman voi nimittäin ymmärtää melko suppeasti: keskustelukumppanin mielialan kohentaminen tai toisen ongelmien kuunteleminen ovat nekin maailman parantamista.

Kolme viimeistä kysymystä sopivat ennen kaikkea opetustyötä tekeville. Ne pakottavat miettimään sanoman perillemenoa: miten tehdä opiskeltava asia mahdollisimman tehokkaasti selväksi? Joku saattaa ajatella Aristoteleen oppien soveltamisen opetustyöhön turhan behavioristiseksi. Tällainen tuomitsija törmää kuitenkin omaan rajoittuneisuuteensa – esimerkiksi kahdeksatta kysymystä voi tulkita helposti jopa uusimman opetussuunnitelman valossa: rautalankana voi käyttää vaikkapa erilaisia oppimisympäristöjä tai toiminnallisia työtapoja. Siihen, miten itse kukin lankansa vääntää, on jokaisen vastattava itse.  

Mutta kuten näemme, samat vanhat Aristoteleen opit pätevät edelleen, tilanteessa kuin tilanteessa. Ne toimivat myös paljon parjattujen murrosikäisten kanssa. Sillä mistä muusta opettamisessa on kysymys kuin empatiasta, motivaatiosta ja didaktiikasta? Jostain syystä Suomi on pullollaan erinomaisia opettajia, kun taas laadukkaista puhujista tuntuu olevan pulaa. 

Otto Kallioranta