Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhearki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhearki. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. syyskuuta 2016

11 tapaa selättää arki


Yksitoista tapaa -sarja saa nyt jatko-osan. Sarjan ensimmäisessä osassa ohjeistettiin, kuinka sössit kesäloman varmimmin. Nyt pureudutaan loman vastapeluriin, arkeen. Arki maistuu sanana suussa terävältä ja lyhyeltä, kun taas loma lempeältä ja löysältä. Koikeilepa vaikka ääneen: loma, loma, loma, loma. Arki, arki, arki, arki. Huomasitko? Kun hoet arkea riittävän paljon, alkavat poskilihakset, leuka, niskat ja kieli jäykistyä.

Arki on vastenmielistä ja se edustaa epämielyttäviä vastuita, joista tulee yrittää selvitä. Lapsiperheissä vaaputaan harakanlentoa päivästä toiseen, nähdään toisia pikaisesti aamuisin tai iltaisin ja päivän päätteeksi rojahdetaan petiin. Aivot alkavat jälkikäsitellä täpötäyttä päivää eikä uni tahdo tavoittaa. Alkaa armoton pohdinta, mitä asioita jäi tekemättä tai olimmeko riittävän hyviä. Miksi piti taas tänään ärjyä kohtuuttomasti lajitovereillemme? Lopulta itkemme itsemme syylliseen uneen.

Onko sinun elämäsi edelläkuvattua arjen täyttämää suorittamista? Onko perheesi tiukoissa trikoissa painimolskilla vääntämässä pullistelevaa arkea siltaan? Tuntuuko siltä, että vastassa on valtava kirgisialainen mörssäri ja perheenne on puulaakitason hintelä kärpässarjalainen? Meinaatteko hävitä ottelun? Ei hätää, sillä olen tehnyt listan, jonka avulla raskainkin arki selätetään.

1. Tee aamuista sujuvia. Alkuviikon arkiaamut ovat raskaita ja ahdistavia, joten valmistele illalla kaikki mahdollinen valmiiksi: asettele perheenjäsenten vaatteet selkeisiin pinoihin, tee aamupala valmiiksi jääkaappiin ja ajasta kodinkoneet. Aamu alkaa leikiten, kun ajastimella toimiva kahvinkeitin on turauttanut tuoreen sumpin, leipäkone rykäissyt rapean leivän ja appelsiinimehukone lirauttanut helmeilevän nesteen lasiin. Kaiken kruunaa automaattiblenderi, joka jyrskää kuitupitoiset timoteismoothiet aamujen iloksi. Hammasharjaan kannattaa laittaa iltaisin tahna valmiiksi ja lämpimään autoon on mukava kömpiä ajastetun polttoainelämmittimen ansiosta.

2. Osta Toyota. Hieman kalliimman mutta huoltovapaan auton avulla selviät arjesta iloisesti vain polttoainetta lisäämällä. Saat ajaa huolettomasti ilman autokorjaamon nöyryyttäviä hintoja ja ajanvarauksen tuomaa tuskallista säätöä. Harvakseltaan hiukan uutta öljyä ja suodatinta konehuoneeseen ja taas kelpaa kuljettaa lapsia päiväkotiin. (Toyota ei sponsoroi Lapsellisia miehiä)

3. Urheile paljon. Kun mieli on väsynyt on syytä rasittaa ruumista, ohjeistaa vanha sanonta. Kuten tiedät, arjessa on aika kortilla, eikä urheiluun ole välttämättä erikseen aikaa. Älä sure, sillä voit esimerkiksi lankuttaa kauppakeskuksen rullaportaissa, venyttää etureisiä kassajonossa tai kävellä junan keskikäytävää edestakaisin. Pidä syviä vatsalihaksia jännityksessä mahdollisimman paljon ja treenaa ojentajat jänteviksi hiekkalaatikon reunaa apuna käyttäen. Parhaiten kuntosi kohenee, jos silloin tällöin ryömisit kotona huoneesta toiseen.

4. Iloitse arjen pienistä asioista. Jos esimerkiksi sattuisi niin, ettei jonakin päivänä sada vettä, iloitse. Jos käy niin erikoisesti, etteivät lapset tappele eikä kumppanilta tule pyyhkeitä, iloitse. Jos sattuisikin niin harvinainen tilanne, ettei sinua ahdista mikään, iloitse.

5. Syö terveellisesti. Arkipäivän nopeat hiilarit turvottavat, väsyttävät ja tekevät ruumiin arvaamattomaksi. Listasin tähän suuhunpantavia, joita vastuullinen ihminen tarjoaa päivittäin perheelleen: ravitseva puuro, mustikoita, tyrnimarjoja, lakkoja, nokkosia smoothiena, pinaattia eri muodoissa, sekalaista lehtivihreää, kalanmaksaöljyä, chia-siemeniä, kaikenlaisia muita siemeniä, ituja, pettua, kalkkia, inkivääriä, poronsarvijauhoa, ternimaitoa, flavonoideja, antioksidantteja, rasvahappoa, vitamiineja (a-å), juureksia, juuria, sieniä, kuitua ja katajaa.

6. Herkuttele. Kätke kotiisi suklaalevy sinne karkkipussi tänne. Napostele juustoja ja leivo pullaa. Pidä perheen ja ystävien kanssa ihana pitsailta tai ota vihdoinkin hyötykäyttöön joululahjaksi saatu suklaakakkureseptikirja. Me tarvitsemme väsyneenä hyvää oloa keinolla millä hyvänsä ja syömällä herkkuja vointi kohenee helposti.

7. Nuku riittävästi. Kymmenen tuntia on ehdoton minimi. Haasteet töissä ja kotona saat varmaan hallintaan vain hyvin levänneenä.

8. Älä kuitenkaan kiirehdi nukkumaan, vaan ota omaa aikaa iltaisin. Lasten nukahdettua alkaa sinun ikioma hetkesi, joten turha huolehtia esimerkiksi aikaisesta töihinmenosta. Pohdi elämän syvintä olemusta, surffaile netissä, lue kirjoja, töllötä telkkua, napostele herkkuja tai istu sohvalla eleettömästi. Anna mediasisältöjen virrata lävitsesi. Muistathan irtaantua kotoa tarpeeksi usein ja vastaa saunailtakutsuihin myöntyvästi. Anna aikaa ystäville.

9. Panosta perheeseen. Läheisten kanssa vietettyä aikaa muistelet elämäsi ehtoopuolella lämmöllä. Antaudu leikkeihin lasten kanssa ja hiero kumppanin jalkoja. Keksi jokaiselle arkiviikolle jotakin yllättävää ja jänskää tekemistä. Vie arki-iltaa piristääksesi perhe uimahalliin ja anna lämpimän veden hoitaa kehonne velton raukeiksi. Ruoki nälkäinen perhe kebabilla ranskalaisten kera.

10. Viihdy töissä. Ota vastuuta, tartu haasteisiin ja kouluta itseäsi jatkuvasti. Ala työyhteisön hyvänilmanlinnuksi, kujeile ja hassuttele työkavereiden kanssa. Ole hyvä alainen ja erinomainen esimies. Tee piristäviä jekkuja ja liity työpaikan virkistysjaokseen. Anna hymyillen positiivista palautetta estottomasti ja vie työpaikan kahvihuoneeseen piirakkaa.

11. Mene metsään ja huuda arjen tuska ulos. Makoile kosteikossa ja tunne suopursun tuoksu. Huomaa selässäsi mannerlaattojen liike ja ymmärrä arkimurheiden pienuus. Tarkenna katseesi jäkälään ja haaveile tulevasta. Kohta on joulu.

Antti Kanto

maanantai 1. helmikuuta 2016

Miesten kesken ei puhuta perheestä

Valmistauduimme tänään illan lähetykseen someguru Heikin
luona. Emme puhuneet lapsista vaan siitä, miksi emme puhu
lapsista. Lapset touhusivat omiaan. 























Tänään on mielenkiintoinen ja jännittävä päivä: pääsemme Antin kanssa edustamaan Lapselliset miehet -blogisteja Marja Hintikka Live Mies 2.0 -jakson suoraan lähetykseen. Siellä puhutaan miehistä ja heidän roolistaan kotona. Minulla on pompöösi titteli, tähtiblogisti, ja minulta kysytään yksi kysymys. Siihenkin vastaaminen jännittää, vaikka puhun päivätyökseni paskaa Suomen nuorisolle. Aion kertoa omasta roolistani kotona heikkouksiani ja puutteitani isänä ja puolisona liioitellen, kuten tyyliini kuuluu. Uskon nimittäin, että kasvun ja kehityksen esteenä on usein juuri heikkouksien peittely. Miksi rakentaa mitään kestävää, jos on jo hyvät kulissit?

Edellinen blogikirjoitukseni käsitteli sitä, miten toisinaan taivuttelen itseäni mutkalle noudattaakseni puolisoni oletettua tahtoa. Keskustelu aiheesta on jatkunut vilkkaana: välillä miehiä on vaadittu ryhdistäytymään, välillä on huudeltu tasa-arvon perään. Yhden kiinnostavimmista näkökulmista esitti perheterapeutti Pekka Puukko (HS, 29.1.), jonka mukaan miehenä oleminen kaipaa päivittämistä. Vanhat miesten työt ovat kadonneet, ja nykymiehestä on tullut lasten elämässä läsnä oleva huolenpitäjä. Parisuhteesta on tullut kahden ihmisen tasavertainen liitto. Puukon mukaan edellisten sukupolvien mieskulttuuri tarjoaa huonot eväät uuden miesroolin suorittamiseen. Hän perää kirjoituksessaan miesten arkikokemukselle sanoittajia myös miestutkimuksesta, jotta miehenä olemisen rakennuspuita olisi nykymiehille tarjolla enemmän. Vanhan maailman mieskulttuurista minulle tulee hakematta mieleen isäni kertoma muisto Jyväskylän yliopiston opettajaseminaarista 1970-luvulta. Kasvatustieteen professori, mies tietenkin, oli jylissyt täydelle luentosalille, kuinka “on luonnonlaki, että nainen suuntautuu kotiin ja mies karriäärille”. Jos maamme sivistyneistö ajatteli 40 vuotta sitten tähän tapaan, ei tarvitse ihmetellä, että moni meistä tämän päivän isistä vielä opettelee modernia isänä olemisen tapaa ulkoistaa arvostelukykynsä perheasioissa puolisolle. 

Olen tehnyt Puukon kanssa saman huomion miesten arkikokokemuksen sanoittamisen puutteesta. Siinä, missä Puukko puhuu miestutkimuksen näkökulmasta, perustuu oma havaintoni ruohonjuuritason kokemukseen, maallikon ja tavallisen isän näkökulmaan: miesten elämästä on hukassa luonteva, arkinen isäpuhe. Kun isäporukalla istutaan iltaa, jutut käsittelevät kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä porukasta riippuen. Puhutaan jalkapallosta ja seksistä, politiikasta, uskonnosta, musiikista, kulttuurista, työstä, rahasta ja filosofiasta. Omasta perheestä, lapsista ja puolisosta, sen sijaan vaietaan. Joku saattaa ehkä mutista vaimon olleen pahana yllättävästä iltamenosta, toinen urahtaa nukkuneensa levottomasti lasten takia. Perheasiat sivuutetaan kuitenkin nopeasti: sellaista se on, välillä rankkaa. Mites töissä? Onko ollut stressiä? Pitäisikö suunnitella miesten jalkapalloreissu keväälle?

Perhe ei toki ole miesten keskusteluissa täysi tabu, mutta jotakin perin kummallista on siinä, että elämän tärkeimmät ihmiset saavat niin vähän huomiota miesten välisissä kanssakäymisissä. Olen saattanut viettää viikonlopun juuri lapsen saaneen ystäväni kanssa, mutta kun palaan kotiin ja vaimoni kysyy, miten ystävälläni on sujunut pienen tulokkaan kanssa, en osaa vastata. Ystäväni ei huomannut kertoa enkä minä kysyä. En edes tiedä, onko lapsi tyttö vai poika. ”Mistä te sitten juttelitte?” kysyy vaimoni. Työstä, masennuksesta, peloista ja haaveista, esimerkiksi. Naurettiin tauotta.

Loppujen lopuksi miehet jakavat keskenään uskomattoman paljon asioita. Puhumme syvällisiä, uskallamme olla myös haavoittuvia. Olen viime aikoina pohtinut kuitenkin paljon sitä, miksi isän ja puolison roolista vaietaan niin huolellisesti. Vaimoni on hämmästellyt asiaa jo vuosia. Hän on ihmetellyt toistuvasti, etten muista läheisen ystäväni lapsen nimeä, vaikka olen sen lukuisia kertoja kuullut. En osaa kertoa, miten ystäväni lapsi syö ja nukkuu, kuinka paljon lapsi itkee ja sairastaa. Onko ystäväsi väsynyt? Öö..En tiedä. Naiset taas vaikuttavat keskustelevan lapsistaan ja perheistään paljon. Ja miksi eivät: kukapa ei haluaisi puhua ystäviensä kanssa jostain niin tärkeästä?

Olen aiemmin ollut jopa tuohtunut, kun vaimoni on tentannut minulta hänelle vieraampien ystävieni lapsista. Tietämättömyyteni ihmettely on tuntunut arvostelulta. Mistä minä tiedän, miten miten hyvin ystäväni lapsi nukkuu ja imeekö hän tissiä! Meillä oli muutakin tekemistä kuin puhua korvakierteistä ja rintaruokinnasta. Kävimme vaimoni kanssa aiheesta vastikään hyvän keskustelun, jonka aikana oivalsin ensimmäistä kertaa, että isäpuheen puuttuminen miesten arjesta johtuu ennen kaikkea esikuvien vähyydestä; perheistä ei ole osattu puhua, koska vanhempiemme sukupolven miesten aika on kulunut muualla. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että elämme murroksessa - isäpuheesta on tulossa Suomessakin ihan normaalia. Me nykyisät jaamme kasvatuskokemuksia ja vaatevinkkejä, kirjoittelemme jopa blogeja perhearjestamme. Vielä kuitenkin pohdimme, miksi siellä södermalmilaisessa leikkipuistossa tuntui niin kömpelöltä seisoskella Juhla Mokka -muki kädessä ruotsalaisten pappojen seassa.

Koska ne papat joivat Lattea. 

Otto Kallioranta



Kuvareportaasi illan lähetyksestä ilmestyy Lapsellisten miesten Facebook-sivulla. Suora lähetys alkaa Yle TV 2: lla kello 21.00.