- Jos lapsi leikkii rauhassa ja tyytyväisenä, ei vahingoita itseään tai muita eikä ole pakottavia aikataulusyitä, anna lapsen leikkiä. Älä mene sorkkimaan.
- Kuuntele lasta ja katso häntä. Älä ole kuuntelevinasi, vaan kuuntele. Näkeminen ei riitä, katso. Ei tarvitse olla koko ajan läsnä ja rajansa joutuu jokainen hakemaan itse, mutta sekä lapselle että vanhemmalle on hyvin tärkeää, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi.
- Osoita lapselle, että hän on tärkeä. Tärkeä sinulle ja tärkeä yleisesti.
Inspiraationa pohdinnalle toimi viestinnän, turvallisuuspolitiikan ja vanhemmuuden asiantuntija Rysky Riiheläinen, jolta listan ensimmäinen kohta on lainattu. Sen saattoi heti kuultuaan allekirjoittaa täydellisesti. Ja silti on hyvä tiedostaa, että oikeasti vanhemmuuteen ei voi antaa yleispäteviä ohjeita. Ei vain voi. Sen vuoksi asiasta riittää keskustelua ja siksi kustannetaan jatkuvasti uusia vanhemmuuden oppaita.
Kaikkien perheiden ja kaikkien ihmisten tilanteet ja kokemukset ovat erilaisia ja vaihtelevat eri paikoissa ja eri aikoina. Yhteisyys ei synny siitä, että olisi yksi oikea tapa toimia vaan siitä, että yhdessä vertaisina jaamme kokemuksiamme ja jaetusta tiedosta syntyy enemmän kuin osiensa summa. Sen vuoksi meidänkään blogimme ei ole how to -blogi. Kerromme omia kokemuksiamme, jotta kaikkien tieto lisääntyisi.
Väitän silti, että ylläoleva kolmen lista on melkoisen universaali.
Pasi Huttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti