tiistai 22. maaliskuuta 2016

Bryssel 22. maaliskuuta 2016

Se tapahtui taas.

Juuri, kun Eurooppa alkoi toipua Pariisin terrori-iskuista. Juuri kun aloimme uskoa, että tilanne on taas hallinnassa. Ja sitten tuleekin kylmää vettä niskaan: Brysselissä räjähtää sekä lentoasemalla että metrossa. Ei kai taas, parahdimme aamun uutiset kuullessamme. Emme jaksaisi enää yhtään tällaista. Mutta totta se on: se tapahtui taas.

Omaa järkytystä sulatellessa on valmistauduttava myös vastaamaan lasten kysymyksiin. Vaikka haluaisimme säästää lapsemme tällaisilta uutisilta, pakostakin he kuulevat niistä. Jos eivät meiltä, niin päiväkoti- tai koulukavereiltaan. Ja aikuisen on osattava vastata lapsen turvattomuuteen ja hätään.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni käsite nimeltä valkoinen valhe. Sehän tarkoittaa hyvässä tarkoituksessa esitettyä valhetta. Filosofi Immanuel Kant ei tällaisia valheita sulattanut: hänen mielestään oli aina toimittava niin, että teoistamme voisi tehdä yleisen moraalisen säännön. Eli jos haluamme, että toden puhumisesta tulee moraalinen sääntö, silloin on puhuttava aina totta.

Käytännössähän tämä johtaisi umpikujaan. Jos piilottelet Anne Frankia asunnossasi ja natsiupseeri tulee ovelle kysymään, onko asunnossasi juutalaisia, ainoa moraalisesti kestävä ratkaisu olisi valehdella, ettei ole. Eli esittää valkoinen valhe.

Samoin pelokkaalle lapselle ei voi puhua ihan totta. Jos lapsi kysyy, voiko täällä meilläkin tapahtua samanlaista kuin siellä Brysselissä, useimmat vanhemmat rauhoittelevat, että ei täällä sellaista tapahdu - vaikka sisimmässään aikuinen tietää, että mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa. Jos lapsi kysyy ulkomaanmatkalle lähtevältä vanhemmalta, putoaako sinun lentokoneesi, tämä vastaa, että ei putoa, ole ihan rauhassa. Tietenkään tästäkään ei voi mennä takuuseen. Tärkeämpää on kuitenkin pelastaa lapsen yöunet valkoisella valheella kuin puhua täysin totta.

Ja ehkä tällaisia vakuutteluja ei pidäkään nimittää valheiksi. Ehkä niissä ei ole kyse valheesta, vaan toivosta.

Samanlaisesta toivosta, jota tämä pariisilainen isä halusi pitää yllä marraskuun 2015 terrori-iskujen jälkeen:

https://www.youtube.com/watch?v=xkM-SDNoI_8


Jussi Hyvärinen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti