Usein kuulee puhuttavan,
kuinka lasten harrastuksiin kuskaaminen täyttää arkiset illat.
Työpäivän jälkeen vanhemmat katsovat jääkaapin oveen
magneetilla kiinnitettyä harrastuslukujärjestystä, laittavat
taksikyltin auton katolle ja kiertelevät erikokoisten hallien
pukutiloissa väistellen Kuoma-kenkäröykkiöitä. Mitä järkeä?
Omien harrastusten
merkitys on kasvanut hoitovapaalla ollessani. On päästävä välillä
pois kotoa, työpaikalta. Harrastukset ovat minulle kaiken kaikkiaan
tärkeä osa elämää, eikä aika riitä kaikkeen, mitä tekisi
mieli harrastaa. Lasten harrastukset on vähän eri juttu. Ne
tuottavat minulle vanhempana iloa monesta syystä, mutta on ne myös
rasitteeksi. Rasittavuuden hikikarpalot kuivuvat otsaltani ainakin
osittain, kun näen lapseni viihtyvän. Lasten
harrastamista ovat käsitelleet kirjoituksissaan aiemmin Antti ja Topi.
Harrastaminen on
aloitettava hyvissä ajoin. Vauvaikäisille on tarjolla monenlaista
harrastusta ja lisää keksitään kaiken aikaa. Vauvauinti on se
perinteinen. Tarjolla on vauvajoogaa, värikylpyä, muskaria, jumppaa
ja sanataidetta. Myös elokuvanäytöksiä järjestetään vauvojen
makuun. Ei ole ihme, että nykyään kasvaa fiksua väkeä. Vauvojen
harrastukset sitovat aina myös aikuisen. Vauvaa ei jätetä yksin
uimahalliin. Ei omaa juoksulenkkiä tai kaupassakäyntiä lapsen
harrastaessa.
Ihmislapsen ensimmäinen
ikävuosi on toki merkittävä loppuelämän kannalta. Tarvitseeko
olla huolissaan? Minä olin. Oma alle vuodenikäinen ei kysellyt
harrastusten perään. Silti ajattelin, että vauvana se on vitsa
väännettävä eikä pienokaisen herkkyyskautta korvaa mikään.
Jos lapsi ei saa laaja-alaisesti virikkeitä ja tekemistä on
vaarana, että lapsestani tulee keskinkertainen tossunkuluttaja.
Isänsä kaltainen, seiskapuolonen. Muut muskarinsa ja värikylpynsä
käyneinä painelevat kehityksessä ja taidoissa vilkku päällä
ohi. Isänä sitten seuraan säälinsekaisin ajatuksin lapseni
syrjäytymistä ja harmittelen omaa saamattomuuttani. Miksi en
ollut hereillä? Edes vauvauinti!
Tutustuin tarjontaan ja
tein alustavan viikko-ohjelman. Värikylpykurssilla aloitetaan.
Värikylvyistä en ollutkaan kuullut aiemmin. Onneksi huomasin! Värikylpy
on lempeä taideseikkailu, joka toteutetaan lapsentahtisesti. Tiistai
on muskaripäivä. Muskari on aivan ehdoton harrastus lapselleni. Musiikki
on minulle tärkeää ja siksi haluan antaa lapsellenikin avaimet musiikin
maailmaan. Lapsi voi aloittaa muskarin jo kahden kuukauden ikäisenä.
Mahtavaa! Heti kun lapseni pysyy suksilla vien hänet hiihtokisoihin.
Omat muistoni verenmakuisesta ponnistelusta, kisan jälkeisen kuuman
mehun mausta ja palkintolusikasta ovat niin väkeviä, että ne haluan
lapsenikin kokevan. Vauvasirkus! Kuperkeikkoja, leikkiä, yhdessäoloa.
Vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä. Lapsentahtisesti.
Tietenkin! Onneksi vauvasirkuksen voi aloittaa kuuden kuukauden
ikäisenä. Perjantaille ajattelin vauvamotocrossia tai joogaa, mutta
silloin voisi pitää välipäivän. Viikonlopuksi palauttava treeni
ja lepo.
Lopulta vain muskari
toteutui. Siellä kyllä viihdyttiin. Lapsi ja iskä. Muskariin
viedään edelleen, nyt jo nelivuotiasta. Nykyään tyttö ei enää
tarvitse vanhempaa vierelleen kaiken aikaa, joten mahdollisuus omaan
liikkumiseen on olemassa. Joskus tulee käytyä kaupassa. Yhtäkkiä
lapsi alkaa takapenkillä tapailemaan laulua, joka on minulle ja
vaimolleni outo. Katsomme toisiamme ja hymy karehtii. Lapsen
muskarissa oppima laulu hivelee korviani. Joku toinen aikuinen on
opettanut lastani, kaikki opettaminen ei olekaan omalla vastuullani.
Helpotuksen lämmin tunne!
Jos harrastamisesta tulee
väkisin vääntämistä, ei sitä pitkään
jaksa. Luistelemaan haluttiin vaimoni kanssa lasta opettaa, mutta
käynnit kentällä ovat harventuneet, koska lapsi vain seisoo
paikallaan. On yritetty houkutella liikuttamaan luistimia pakolla
ja palkinnoilla. Ei auta. Räkä valuu ja varpaat jäätyy. Kaikki
ovat lopulta huonolla tuulella ja ei auta kuin poistua kentältä
lämpimään pukukoppiin. Ponnistella tietenkin täytyy ja
luovuttamisesta en pidä minäkään, mutta joku roti täytyy olla.
Väkisin ei ole hyvä.
Miten minusta tuli
ulkoilusta, urheilusta ja musiikista pitävä aikuinen? Ei minua
vauvana kiikutettu muskariin tai temppujumppaan. Sitten kun ikää
oli tarpeeksi, niin itse pyörällä tai kävellen sain mennä.
Vanhempani harrastivat ja puuhasivat. Ulkoilua, taidetta,
puutarhanhoitoa. Liikunta oli elämäntapa. Vanhempani kasvattivat
esimerkillään, enkä usko, että se oli aina tiedostettua. Kunhan
puuhasivat, mistä itse pitivät. Täytyy olla varovainen, sillä
vanhempien tavat siirtyvät pelottavan helposti lapsille.
Antti Kanto
Hyvä Antti!
VastaaPoistaMuskariin kannattaa mennä tietyllä varauksella. Meidän vauvamuskaritäti ylisti kovaan ääneen espanjalaista musiikkia, ja heti perään soitti 'piiri pieni pyörii', ja samaan aikaan naama nyrpeänä sanoi 'tää suomalaine lastenlaulu nyt on tämmöstä'... AIka hirveätä aivopesua. Muuten ihan kiva rahantuhlaus. olisipa oike amuskari olemassa. Täytynee itse perustaa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Minulla on hyviä kokemuksia muskarista. Lähinnä taso riippuu vetäjästä, ajattelisin.
VastaaPoistaHauskaa analyysiä. Hyvä Antti!
VastaaPoista