Isät ja isien itsekkäät metatyöt

Jenny Lehtinen kirjoitti lokakuun lopussa kolumnin aivoja kuormittavasta metatyöstä otsikolla Metatyöräjäyttää äidin pään! Kuten kolumnin otsikkokin kertoo, kokee Lehtinen kodin metatyön raskaaksi juuri naiselle, äidille. Kolumni herätti heti tuoreeltaan valtavasti keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja moni äiti sen jakoikin eteenpäin vaikuttuneena Lehtisen oivalluksista. Lapsellisista miehistä aiheeseen tarttui Pasi, joka ruotii tekstissään töistä palaavan miehen ajatuksia kodin näkymättömästä mutta välttämättömästä aivotyöstä. Ajatuksia aiheesta heräsi myös minulla, koti-isällä: kuka meillä tekee metatyöt, ja onko työnjako muuttunut vaimoni palattua töihin?

Lehtisen kolumnin luettuani omaksuin ajatuksen, että kodin metatyö on sellaista aivotyötä, joka liittyy nimenomaan lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Lehtisen esimerkeissä äiti huolehtii lasten syntymäpäiväkutsuihin liittyvät monimutkaiset järjestelyt silloinkin, kun isä kokee ottaneensa valtavan vastuun synttäreistä kattamalla pöydän ja vetämällä lapsilaumalle pari leikkiä, jotka nekin ovat äidin ideoimia. Myös lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin kätkeytyy paljon aivo- ja paperityötä, jotka hoitaa Lehtisen maailmassa äiti, miehen toimiessa korkeintaan kuskina ja juhtana.

Puolen vuoden koti-isyyden aikana ja Lehtisen metatyökolumnin jälkihehkuissa olen muutaman kerran saanut huomata asioiden menneen ei-toivotulla tavalla johtuen siitä, että vaimoni on ajatellut minun kotona olevana vanhempana hoitavan tiettyjä lasten asioita. Hän on esimerkiksi olettanut, että käyn lukemassa opettajan lähettämiä Wilma-viestejä – varsinkin, kun itse olen opettaja – ja huolehdin siitä, että tokaluokkalainen tekee läksynsä ja lähtee ajoissa soittotunneille. Syyllistä ei siis tarvinnut kaukaa etsiä, kun lapsen kaksi viikkoa aiemmin Wilmassa ilmoitettu matematiikan koe ei mennyt niin kuin lapsi itse olisi toivonut. Myös muutamat lupalappuset ovat unohtuneet odottamaan otollisempaa allekirjoitushetkeä, eivätkä jalkapalloturnauksen yhteiskyytitkään olisi välttämättä järjestyneet ilman asiasta perillä olevan vaimoni vaivannäköä.

Naiset tekevät kotitöitä perheen yhteiseksi hyväksi ja oman mukavuudenhalunsa uhraten. Ilman äitien panosta lapsisynttäreitä vietettäisiin ilman prätkähiiriasuja ja prinsessakakkuja, lasten kavereiden syntymäpäivälahjat haettaisiin supermarketista juuri ennen juhlia, uimakoulut jäisivät käymättä ja lasten talvihaalarit lahkeista lyhyet. Koulujen lupalaput jäisivät lojumaan ja kihomatoepidemiat kroonistuisivat.

On ilmeistä, että perheissä äideille kasautuu liian paljon vastuuta arjen pyörittämisestä. Silti täytyy todeta, että monenlaista metatyötä ja muuta kotityötä riittää silti vielä miehellekin. Lehtisen lähipiirissä miesten rooli perheen arjen pyörittämisessä on kutistunut pieneksi, mutta minun lähipiirissäni on miehiä, jotka tekevät muutakin kuin raaputtavat silloin tällöin auton jäätyneen tuulilasin puhtaaksi. Vaikka perinteiset miesten työt ovat vähentyneetkin ja itse niitä syvästi ja hartaasti inhoankin, on jonkun silti edelleen

1) huolehdittava, että kodin viihde-elektroniikka on ajanmukaista ja kunnossa,

2) neuvoteltava pankin kanssa säästämisestä, sijoittamisesta, lainoista, koroista ja lyhennysvapaista,

3) ostettava autot, varattava huollot, käytävä Motonetissä ostamassa tarvittavat osat, vaihdettava (vaihdatettava) renkaat ja vaihdettava pyöriin uudet sisäkumit,

4) pohdittava, miten lapset oppisivat tehokkaimmin pallonkäsittelytaitoa jalkapallokentällä,

5) hommattava lämmityspuut, pilkottava, pinottava ja lopulta sytytettävä ne joko kiukaassa tai leivinuunissa,

6) vaihdettava puhelinnumeroita kotiäitien kanssa perhekerhossa, jotta viisivuotias saisi ikäistään leikkiseuraa muista kotihoidokeista,

7) käytävä ruokakaupassa ja mietittävä, mitä tekisi lounaaksi ja päivälliseksi sekä

8) siivottava perjantaisin, jotta väsynyt uranainen saisi tulla puhtaaseen kotiin.

Kun tätä puutteellista listaa tarkastelee, voi huomata yhden asian: miehen tekemille töille ja metatöille toimivat vaikuttimina tämän omat tarpeet, puhdas itsekkyys ja häpeällinen oman edun tavoittelu. Mies hommaa viihde-elektroniikkaa, koska haluaa ison ruudun ja uuden FIFA: n. Hän neuvottelee lainoista ja koroista silkkaa ahneuttaan. Auton ostoa ohjaa näyttämisen halu, huoltoa saituus ja kolkko laskelmointi. Lasten jalkapalloharrastukseen isä projisoi omia, toteutumatta jääneitä unelmiaan ammattiurheilusta. Lämmityspuiden haalimisesta ja talon lämmittämisestä jokainen mies saa alkukantaista, selittämätöntä tyydytystä. Lapsitreffejä koti-isä sopii, jotta itse pääsisi kotona helpommalla. Mies laittaa ruokaa, koska on perso rasvalle ja suolalle. Viikkosiivouksen mies tekee, koska…no niin, pitihän se arvata.

Yhdestä asiasta miehiä ja isiä pitää kuitenkin kiittää: he ovat onnistuneet kanavoimaan itsekkäät pyyteensä koskemaan sellaisia asioita, joista hyötyy ja nauttii koko perhe. Toivottavasti lasten äitikin, ainakin jonkin verran.