"Naiselle miehen haju on tärkein kriteeri parinvalinnassa", sanoo evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala. Miesten mielestä haju ja ulkonäkö ovat kuulemma yhtä tärkeitä.
Toinen evoluutiobiologi, Jussi Viitala, sanoo jotenkin niin, että haju kertoisi immuunijärjestelmään vaikuttavista geeneistä, ja että ihminen luonnostaan valitsee puolisokseen sellaisen henkilön, jonka immuunijärjestelmää säätelevät geenit ovat erilaisia kuin hänen omansa, jolloin jälkeläisten immuunijärjestelmä olisi mahdollisimman hyvä. Ja että esimerkiksi hormonituotantoa sotkevat e-pillerit häiritsisivät tätä valintaa. Muistaakseni noin, voitte tarkistaa asian Viitalan kirjoista.
Munasolun hedelmöittymistä edeltäviin tapahtumiin liittyy haju, josta tulee mieleen anekdootti: Muuan biologi, jonka nimeä en tässä ajan- ja tilanpuutteen vuoksi mainitse, piti yliopistolla sienikurssia. Monilla risakkailla on luonteenomainen haju, ja tutkija kysyi, onko haju kenellekään tuttu. Toiset tunnistivat hajun ja vähän punastelivat, mutta muutamat nuoret opiskelijatytöt kysyivät, että "mitä sä oikeen tarkotat?"
 |
| Vauva tuoksuu ihanalta. |
Tämän lehtijutun mukaan vauvan nimittäminen "syötävän suloiseksi" liittyisi tuoksuun, ja vauvantuoksu nostaisi äidin aivojen dopamiinitasoa. Rohkenen ajatella, että isän aivot toimivat suunnilleen samalla tavoin, vaikka sitä ei tekstissämme suoraan sanotakaan.
Epäilemättä vauvantuoksuun vaikuttaa paljon rintamaito. Sellaistakin kuulin, että korviketta juova vauva ei tuoksuisi vauvalle - mene tiedä. Mutta sen tiedän, ettei rintamaitoa syövän lapsen kakka hajultaan juuri muistuta dijon-sinappia, mutta ei se hirveän epämiellyttäväkään ole. Pulautus, pulaus eli puklu haisee hivenen happamalle, mutta ei kuitenkaan kovin kauhealle, sillä vauvelin vatsan pH on aikuista korkeampi.
Kun lapsi kasvaa, hajuskaalaan tulee pistävämpiä sävyjä. On ripulivaippaa, yökasteltua superlonipatjaa ja oksennettua mattoa. Synkimpinä aamuyön hetkinä ajattelee, ettei tämä rumba lopu koskaan, mutta eipä aikaakaan, kun jo itsekin kuuluu siihen ärsyttävään keski-ikäisten joukkoon, jotka väittää, että "lapset on pieniä vain hetken". En tiedä, kumpi on pahempaa: se, että näitä besserwissereitä on, vai se, että he ovat oikeassa.
Oma vanhemmuuden hajutraumani paikantuu kestovaippailuun. Ekologisen puuhastelun hinta maksettiin väkevinä ammoniakkipöläyksinä, kun vaippoja tunki pesukoneeseen. Myöhemmin kuulin eräältä putkimieheltä, että tämäntapaisten hajujen hengittely aiheuttaa keuhkosairauksia. Toisaalta puhtaiden harsojen levittäminen ulos kuivumaan oli miellyttävää ja hyväntuoksuista puuhaa.
Miellyttäviä tuoksuja ovat saunapuhtaan pellavapään tuoksu, lasten leipomien muffinssien tuoksu, joka tulvii vastaan töistä tullessa. Vähemmän miellyttävä on märkien ja hikisten poikien haju, kun he ovat pelanneet neljä tuntia jääkiekkoa. Silloin heidän hiuksensa ja vaatteensa haisevat märälle koiralle - itse asiassa irakilainen ystävä väitti, että Suomessa kaikki haisevat märälle koiralle. Voi hyvinkin olla; meillä on kostea ilmanala. Oma nenä vaan niin adaptoitunut sille, ettei sitä huomaa. Teinien jääkiekkokasseista minulla ei ole hajuakaan ainakaan vielä, mutta kenties se vielä joskus saadaan hajukatalogiin.
Kirjoitin elokuussa 2016 Suomen Luontoon jutun sienien tuoksuista ja huomasin, että nenää suotta väheksytään aistien joukossa: ihminen voi erotella tuhansia eri tuoksuja. Nuuskuttelu ja tuoksujen nimeäminen sitä paitsi parantaa muistia, joten on aivan järkevää työntää nenänsä joka paikkaan.
Topi Linjama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti