Isä huutaa ja mitätöi

"Faija on ihan paska", tiivisti nuori mies, jonka isä huusi, mitätöi, nimitteli, tukisti ja nöyryytti häntä muiden nähden, kun hän oli lapsi. Mies kertoi toivoneensa usein, ettei isä tulisi töistä kotiin, koska isän läsnä ollessa piti pelätä ja olla varpaillaan.

Isän käytökselle on nimi: väkivalta. Väkivalta on väärin eikä sitä pidä hyväksyä milloinkaan, kaikkein vähiten silloin, kun väkivallan kohteena on puolustuskyvytön lapsi.

Väkivalta on salakavalaa. Uhri alkaa pitää itseään syyllisenä väkivaltaan ja häpeää. Hän ajattelee, että hänen kuuluukin kärsiä, koska hän on niin huono. Mutta uhri ei ole syyllinen tai huono. Yksikään lapsi ei ole ansainnut mitätöintiä, nöyryytystä tai tukkapöllyjä.

Nuori mies kertoi, että isä ymmärsi toimivansa väärin. Silloin tällöin isä putosi itsesyytösten kuoppaan, katui ja pyysi tekojaan anteeksi. Mutta katumus ja anteeksianto harvoin muuttavat väkivallan tekijän käyttäytymistä. Niinpä nuoren miehen isäkin jonkin ajan kuluttua taas huusi ja mollasi. Pahimmassa tapauksessa uhri syyttää itseään vielä siitäkin, ettei ole kyennyt antamaan väkivallan tekijälle anteeksi.

Lapsuudessa koettu väkivalta ja jatkuva pelossa eläminen vaikuttavat lapsen psyykkiseen kehitykseen. Väkivalta heikentää itsetuntoa, vääristää minäkuvaa ja lisää riskiä sairastua masennukseen ja muihin psyykkisiin sairauksiin. Se aiheuttaa oppimisongelmia ja vaikeuttaa tunneilmaisua.

Lapsuuden väkivalta pakotti jatkuvaan varuillaoloon, kertoi nuori mies. Kielteiset tunteet piti tukahduttaa, jotta isä ei suuttuisi. Sisällä oli iso kielteisten tunteiden möykky, jonka käsitteleminen aikuisuudessa oli työlästä.

Nuori mies ymmärsi isänsä käytöstä, sillä tämä oli omassa lapsuudessaan joutunut samantapaiseen myllyyn. Mies ymmärsi senkin, ettei se tee väkivallasta hyväksyttävää. Traagista oli, ettei isällä ollut voimia tai keinoja saada väkivallan kierrettä poikki. Isän kyvyttömyys muuttaa omaa käytöstään osoittaa, että myös väkivallan tekijä tarvitsee apua päästäkseen kuviosta ulos. Tämän nuoren miehen mahdollisuudet ovat tässä suhteessa paremmat: hän tiedostaa toimintansa vaikutukset isäänsä paremmin, kykenee puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja hänellä on ammattiapua saapuvilla.

Lapsiin kohdistuva väkivalta näyttää onneksi vähenevän. Tilasto poimittu täältä

Ehkä tätä juttua lukee sellainen, joka tunnistaa itsensä väkivallan uhriksi tai tekijäksi. Molemmissa tapauksissa voit kääntyä esimerkiksi Kriisikeskuksen puoleen, varmistin asian heiltä äsken. Eikä haittaa, vaikka väkivallasta olisi vuosikymmeniä: vanhojakin asioita voidaan tarvittaessa käydä läpi, sieltä sanottiin. Väkivallan, häpeän ja salailun ketjut kannattaa katkaista. Sanoipa kriisityöntekijä niinkin, että lapsuuden väkivaltakokemukset aktivoituvat usein silloin, kun oma lapsi tulee siihen ikään, jolloin itse kohtasi väkivaltaa. Myös Perheasiain neuvottelukeskukseen voi ottaa yhteyttä, mikäli herää tarve käydä läpi väkivaltakokemuksia.

Rikosuhripäivystys auttaa, jos epäilee tai tietää joutuneensa rikoksen uhriksi tai todistajaksi. He auttavat viemään asiaa tarvittaessa eteenpäin. Tietoa väkivallan vaikutuksista löytyy esimerkiksi MLL:n Vanhempainnetistä. Sivuilla on myös paljon vinkkejä vanhempien tunteiden hallintaan. 

Topi Linjama

PS. Sinä nuori mies, älä unohda, että olet rakastettava. Ja sinä, tarinan faija, älä luule, että olet ihan paska. Paljon asioita voi korjata vieläkin, jos vain löytyy tahtoa ja uskallusta käydä päin vaikeita tunteita.