Vieraskynä: Isyysvapaalla Eduskunnasta

Pari viikkoa isyysvapaata on nyt takana, tai lähes kuukausi, jos muodollista isyysvapaakautta edeltänyt joulunaika lasketaan mukaan. Eduskuntaan palaan maaliskuussa. Vaikka isyysvapaa ei ole mitään lepolomaa, jää siinä aikaa pohtia niin omaa vanhemmuuttaan kuin perhepolitiikkaakin.

Meillä on melko tyypillinen nelihenkinen ydinperhe. Kuopuksella on ikää vuosi ja viisi kuukautta, esikoisemme on kohta neljävuotias. Jokaiseen päivään mahtuu vauhtia ja vaihtelevia tilanteita. Ruuhkavuodet ovat tässä ja nyt. Vanhemmuuteen liittyvät asiat olemme saaneet opetella itse, sillä sukulaiset asuvat kaukana ja useimmilla vanhoilla ystävilläni on aivan eri elämäntilanteet.

Aivan oppikirjaesimerkki oma isyysvapaani ei ole: kansanedustajan työstä ja monista sen mukanaan tuomista tehtävistä on vaikeaa, ellei mahdotonta irtautua kokonaan. Joka kerta, kun avaan uutiset, sosiaalisen median tai keskustelen jonkun kanssa, on työni tavalla tai toisella läsnä. Toisaalta kyseessä on myös etuoikeutettu ”elämäntapa”. Kun nauttii työstään, ei sitä tarvitse yrittää vältellä.

Etenkin isyysvapaalla on silti muistettava, ettei työ voi olla koko ajan etusijalla. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, eikä se aika tule takaisin. Päivät siis rakentelemme duplokaupunkia, seikkailemme pulkan kanssa lähipoluilla ja teemme yhdessä kodin askareita. Läsnä on elämän tunnekirjo sellaisella intensiteetillä, jota vain pienet lapset voivat tarjota. Omat tehtävät jäävät iltoihin tai päiväuniaikoihin.

Suuria yllätyksiä en ole vielä isyysvapaalla kohdannut. Mukavastihan tämä tuntuu sujuvan. Sen sijaan useampikin klisee tuntuu yhtäkkiä osuvammalta kuin osasin kuvitellakaan: Olette ehkä nähneet esimerkiksi netissä kiertävän kuvan, jossa kolmion eri kärkiin on listattu onnelliset lapset, onnelliset aikuiset ja siisti koti. Näistä voi sitten valita kaksi, mutta kolmea ei. Kun keittiön pöydät ja lattiat ovat taas täynnä kuivunutta mönjää, jonka toivot olevan vain vanhaa ruokaa, tai kun et löydä lasten ulkovaatteita tavaravuoren alta, kannattaa ja ehkä pitääkin siivota. Jos kuitenkin haluaa kodista aidosti puunatun, pitäisi siivota koko ajan, jolloin oma jaksaminen ja läsnäolo lapsille olisivat uhattuina.

Duplokaupunki

Kun puolisoni oli lasten kanssa kotona, opin nopeasti, että pienten lasten kotihoito on jatkuvaa valppautta ja huolehtimista vaativaa työtä univelan määrästä riippumatta. Työn ja perheen yhteensovittaminen puolestaan on usein sellainen haaste, jonka saa korkeintaan sujumaan, mutta ei täysin onnistumaan.

Itselleen pitää silti muistaa olla armollinen. Lapset kun toivovat aika pieniä asioita: yhdessäoloa, välittämistä ja perustarpeita. Nyt talvella vaikkapa temppuilevien lasten pukeminen ulkoilua varten vie sen verran paljon aikaa, ettei ulkoilun ja päiväuniajan välillä enää paljoa kokkailla. Vaikka pidän ruoanlaitosta, kummasti ovat puolivalmisteet täälläkin pelastaneet useamman lounashetken.

Yleinen hokema on myös se, miten arjen pienet asiat kokee uudella tavalla lasten kautta. Näinhän se on, joka päivä: matka kierrätysasemalle tai lähikauppaan on seikkailu.

Mansikkakeitto väsyneelle isälle

Tunteitakin riittää. Eduskunnassa olen tottunut pidättelemään niitä, koska parlamentaarinen arvokkuus ja niin edelleen. Kotona ajoittaisia tunnekuohuja on välillä vaikeampi välttää. Olepa siinä liikuttumatta, kun yksivuotias mönkii syliin kesken leikin, tai kun kolmevuotias havaitsee väsymyksesi ja tuo sinulle leikkikeittiössä taiotun ”mansikkakeiton ja kahvin”. Tai pysypä rauhallisena, kun lapset vain päättävät, etteivät he nuku. Ongelmat kuitenkin ratkeavat, joskus esimerkiksi niin, että hermoilun sijaan alkaakin rakentaa Star Wars -majaa, jossa uhmaikäisen wannabe-jediritarin kanssa voi olla kuten Yoda, joka on viisas eikä hermostu pienistä.

Eduskuntaryhmämme julkaisi hiljattain perhepoliittiset linjaukset, joiden tavoitteena on muun muassa edistää isien parempia mahdollisuuksia viettää aikaa lastensa kanssa ja mahdollistaa ylipäätään perhevapaiden monipuolisempi käyttö. Pikkulapsiarjen yhteensovittaminen kaikkeen muuhun elämässä tapahtuvaan on minulle ajankohtaista, mutta myös keskeinen tasa-arvokysymys. Asia liittyy esimerkiksi vanhempien yhdenvertaisuuteen työmarkkinoilla. Isyysvapaan käyttö on yleistynyt Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kolmanneksella. Suunta on hyvä mutta tehtävää riittää.

Olli-Poika Parviainen 

Kirjoittaja on kahden lapsen isä, vihreiden kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. Hän on toiminut aiemmin mm. Tampereen apulaispormestarina. Politiikassa Olli-Poika Parviainen on ollut mukana vuodesta 2003. Kotisivut täällä.