Kaikki mokaa

On tapahtunut moka. Pieni, mutta harmillinen kämmi.

Ihmispolo kämmii ja möhlii jatkuvasti. Sovitut jutut unohtuvat, maitolasit kaatuvat, ruokaa tippuu rinnuksille, sepalukset jäävät auki, dieselautoihin tankataan bensiiniä ja erikokoiset aivopierut pärähtelevät.

Olen huolehtivaa varmistelijatyyppiä. Hukkaan tavaroita harvoin, lukitsen ovet huolellisesti, tarkistan pari kertaa sepaluksen kusemisen jälkeen ja merkkihuollot teetän laitteisiin ajallaan. Mutta kuinkas kävikään, kun kirjasin kämmejäni ylös ja tarkkailin viikon ajan toimintaani? Katsotaan.

Tutkimusajankohta: kiireetön joululomaviikko

Tutkimuspaikka: Tornio ja Haapajärvi, Suomi, Finland

Kirjaaminen: iltaisin puhelimen Notepad-muistikirjaan

Tutkimusmetodi: oman toiminnan tarkkaileminen

Tutkimuskysymys: Kuinka monesti kämmin viikon aikana?

Tutkimuksen luotettavuus: Ei hyvä, koska minulta jäi varmasti useat tumpeloinnit huomaamatta, sillä omille mokille on ”sokea”.

Tutkimustulokset:

Moka 1: Unohdin pakata lapsen ulkohaalarin mukaan lomareissulle. Odotetut ulkoleikit serkkupoikien kanssa olivat vaarassa. Onneksi ullakolta löytyi pastellinsävyinen varahaalari.

Moka 2: Nappasin mummolasta väärän korkin termariimme. Nyt meillä ja isovanhemmilla on ongelma. Olisi pitänyt malttaa sovittaa korkkia.

Moka 3: Perheen uimakamasäkki kellukkeineen unohtui jonnekin. Lapset odottivat innolla luvattua uimahallireissua. Mummolan vaatehuoneesta pengotuilla varauikkareilla pärjäiltiin, vaikkakaan en uskaltautunut isoisän lainaspeedoissa hyppäämään ponnahduslaudalta.

Moka 4: Unohdin ostaa vaimolleni joululahjan, jota hän oli toivonut. Ei lisättävää.

Moka 5: Unohdin ulkotakkini Tornioon.

Moka 6: Lohkolämmittimen virtajohto (roikka) unohtui kiinni auton pistokkeeseen. Vihreä Defan virtajohto huiski piiskana pitkin poikin kaupungin katuja liiskautuen välillä eturenkaan alle. Pistoke, puskuri ja johto olivat lujilla.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että meille sattuu paljon sellaisia pikkuriikkisiä mokia, joista selviämme muutamalla rumalla sanalla ja euroilla. Sitten on niitä valtavia kämmejä, joista voi syntyä mittavia vahinkoja, eivätkä seuraukset ole missään mielessä hupaisia.

Olen kuullut, että joku perhe, käytyään pissatauolla, unohti vauvan huoltoasemalle. Kerrotaan, että kirurgin saatua umpisuolileikkauksen tehtyä hän muisti: ”Ai pentele, kumihanskani jäivät potilaan sisään!” Muistaakseni Ruotsissa kävi Maraboun suklaatehtaalla inhottava kämmi. Työntekijältä lipsahti silmälasit ja tekohampaat suklaamassaan. Nokiallakin sattui joku venttiilikämmi: likavettä ryöpsähti juomaveteen, minkä seurauksena useat ihmiset sairastuivat.

Älä vaadi toisilta liikoja, sillä kaikki mokaavat. Ennen kaikkea, älä luule, että jonkin asian mokaaminen tekisi sinusta kokonaan surkeaa työntekijää, kumppania tai vanhempaa. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos puristat liikaa mailaa. Maaleja ei tule. Mokailu tuottaa osuvaa komiikkaa, joka tuo iloa elämään. Moka on lahja.

"Tää ei oo ihan haudan vakavaa
muutkin mokaa.
Mua saa, mua täytyy valistaa
muutkin mokaa."

Näiden P. Hanhiniemen ajatusten ympäröimänä toivotan kaikille pelotonta vuotta 2017.

Antti Kanto