Maailma uuteen asentoon

Ensimmäisen lapsen syntymä tiivistyy kahteen sanaan, hämmennys ja muutos.

Hämmennys: Voin nähdä vuosien takaisen itseni kuljeksimassa synnytyssalista isien lepohuoneeseen hölmistyneenä, kun synnytys ei etene eikä hän tiedä, mitä hän voisi tehdä. Ja kun lapsi lopulta syntyi, tuo minä tajusi vasta silloin, että näin todella oli tapahtuva.

Muutos: Maailma keikahti täysin uuteen asentoon. Vastoin painovoiman lakeja kaikki alkoi pyöriä 3,5-kiloisen tyttösen ympäri. Tietenkin elämä ajan oloon tasoittui, mutta se oli muuttunut peruuttamattomalla tavalla merkityksellisemmäksi.

Kun astuimme sairaalasta pienen nyytin kanssa aurinkoiseen alkukesän päivään, kaikki näytti olevan ennallaan. Vanhus käveli hitain askelin kohti pääovea, taksi odotti asiakastaan, joku oli tupakalla sairaalan edustalla. Täällä sitä vaan tupakoidaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Ettekö te tiedä, että kaikki on muuttunut! Meille on syntynyt lapsi!

Muistan yhden ensimmäisistä kaupunkireissuista. Nyytti oli noin viikon ikäinen ja hänellä oli yllään vain vaippa ja body, koska ilma oli helteinen. Kantoliinasta pilkistivät hänen pikkiriikkiset varpaansa. Tutut ja tuntemattomat ihailivat, että "onpa se pieni!" Tuskin koskaan olen kävellyt yhtä ylpeänä - ja varovasti.

Nyt, 13 vuotta myöhemmin, kun pikkuprinsessasta on sukeutunut neitokainen, olen päässyt perhevalmennuksissa keskustelemaan ensimmäistä lastaan odottavien miesten kanssa. Perhevalmennukset ovat varsinainen aitiopaikka oraalla olevaan isyyteen. Niissä on miesten vanhemmuutta tukevaa hyödyntämätöntä potentiaalia.

Valmennusten miehet ovat keskimäärin paljon paremmin valmistautuneita tulevaan elämänmuutokseen kuin mitä minä olin kaksvitosena. Silti huomaan heissä paljon tuttua: He eivät oikein tiedä, mikä heitä odottaa, ja kuinka voisivatkaan tietää. He eivät ole välttämättä kovin paljon funtsineet, mitä kaikkea lapsen tulo merkitsee, vaikka raskaus olisi jo viikolla 36. Eipä tuota itsekään tullut vauvalehtiä luettua, vaikka vaimo niitä suositteli.

Miehet eivät myöskään oikein tiedä, mitä synnytyssalissa voi tehdä. Omien kokemusteni perusteella mies voi tsempata ja elää mukana, hän voi tuoda juotavaa, hieroa, auttaa sopivan asennon löytämisessä. Hän voi myös toimia naisen asian ajajana, mikä tietenkin edellyttää sitä, että mies tietää, mitä asioita nainen haluaa ajettavan.

Ensimmäisen lapsen syntymä on miehen elämän merkittävimpiä, ellei merkittävin tapahtuma. Vanhemmuuteen sitoutumisesta on tutkimusten mukaan miehelle paljon hyötyä. Lapsi tuo elämään merkityksiä ja avaa uusia näkökulmia. Hän lisää vanhempien itsetuntemusta, mikä ei toki ole hauskaa esimerkiksi silloin, kun huomaa vastaavansa kaksivuotiaan tunnereaktioon kaksivuotiaan tunnereaktiolla.

Sitä paitsi lapsesta saa elinikäisen ystävän. Meille ei siis syntynytkään vauvaa, lasta tai prinsessaa, vaan ihminen ja ystävä.

Topi Linjama