Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi. Romaani raskaudesta. WSOY.
Lapsen kuolema lienee yksi vaikeimmista aiheista, joita
kirjallisuudessa on. Asian pikainen tutkiminen osoittaa, että ainakaan
kotimaista teemaa käsittelevää kaunokirjallisuutta ei kovin usein
taideta julkaista. Kun tällainen teos sitten ilmaantuu markkinoille, siihen
tarttuu uteliaasti mutta varovasti, niin kuin vastasyntyneeseen, jonkin
rikkoontumista peläten.
Etenkin kun tietää, että kyseessä on tositapahtumiin
pohjautuva teos.
Tuomas Juntusen omakohtainen romaani Tuntematon lapsi kertoo lapsensa menettävien vanhempien elämästä vajaan kolmen vuoden ajalta. Kirjan alussa lapsi on jo kuollut, joten lukukokemus muodostuu väistämättä painostavaksi odotukseksi siitä, kuinka tilanteeseen on päädytty.
Tapahtumat valottuvat pala kerrallaan, kun romaanin
aikatasot leikkaavat edestakaisin ajasta ennen raskautta synnytyssalin
tapahtumiin, hautajaisiin ja edelleen lapsen kuoleman jälkeiseen aikaan.
Pariskunnan raskausaika vaikuttaa huolineen ja toiveineen aivan tavalliselta,
eikä sikiössä havaita minkäänlaisia merkkejä poikkeamista. Välittömästi
synnytyksen jälkeen hengitysvaikeuksista kärsivä vastasyntynyt viedään
kuitenkin kätilön toimesta pois ja myöhemmin hämmentyneille vanhemmille
kerrotaan, että lapsi on vaikeasti sairas.
Tytär, joka saa hätäkasteessa nimekseen Martta, elää lopulta
vain yhden vuorokauden.
"Kaikki itsehillintään yllyttävä ylpeys ja häveliäisyys
olivat poissa, ja itkin niin että vesi norui pitkin kaulaani ja pysähtyi vasta
kaulukseeni. En antanut itkun häiritä laulamistani; tämä oli minun tilaisuuteni
laulaa kehtolaulu nukahtavalle lapselleni, ja siitä oli riitettävä isänä
olemisen kokemusta loppuelämäksi".
Juntunen on kirjoittanut raskaan kirjan kipeästä
omakohtaisesta tragediasta, mutta kuvaus surun seassa hapuilevista vanhemmista
nousee toisinaan henkilökohtaisesta yleisemmälle tasolle, kuin ohjeeksi
vastaavassa tilanteessa oleville. Muun muassa runsaat viitteet
kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen pitävät toisaalta huolen siitä, että
kaunokirjalliset elementit säilyvät ja muistuttavat, että kaikki ei välttämättä
ole yhtä todellisuuden kanssa.
Vaikeat tunnetilat Juntunen kirjoittaa paljaasti auki eikä
totisesti päästä itseään helpolla. Surevia vanhempia ympäröivien ihmisten
reaktioiden havainnointi on niin ikään tarkkaa, toisinaan sekin armotonta.
Martan isä on kylläkin lempeämpi tökerösti surunvalitteluja
osoittavia kohtaan kuin puoliso Anna. Isä on tämän tarinan kertoja,
se ajoittain särkyvä ääni, joka lausuu lapsensa hautajaisissa Sarkiaa ja saa
suruunsa voimaa ja ymmärrystä kirjallisuuden kanssa keskustelemalla. Ja
kirjoittamalla kokemuksistaan kirjan. Annan surun kuvaus jää etäisemmäksi,
mutta äidin kärsimys on voimakkaan kehollisuutensa kautta läsnä kaikkialla
ympärillä.
Tuntematon lapsi on rakenteeltaan onnistunut ja kieleltään
taitava kaunokirjallinen esikoisteos, mutta sillä on ilman muuta myös funktio
olla terapiakirja kirjoittajalleen ja kaikille heille, jotka ovat lapsen
kuoleman kohdanneet. Me muut voimme vain kuvitella, miltä tällainen menetys tuntuu.
Juntusen kirjan luettuamme ymmärrämme hieman paremmin, kuinka syvää pimeys
voikaan pahimmillaan olla.
Lopulta me kuitenkin näemme tämän pariskunnan tarinaa eläessämme myös etäisen kajastuksen valoa.
Vesa Liminka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti