1. Henkilöriidat
Kenen vastuulla siivous on sinun
kodissasi? Kenen ohjeilla siivotaan? Tuleeko siivousmetodeista
riitaa? Parhaimmillaan kodin siivous on yhteistyötä ja
riemusinfoniaa. Toisen intohimona on vessansiivous toisen rakastaessa
imurointia. Välillä halitaan fairyntuoksun keskellä. Ihmiselämä ei kuitenkaan ole täydellistä, siksi siivoaminenkin välillä takkuaa. Siivoaminen herättää tunteita, sillä toiset meistä kestävät
sotkua enemmän kuin toiset. Lisäksi siivousmetodien periaatteista
ja perinteistä ei haluta tinkiä.
Eräs isätuttava tilitti, kuinka hänet
on alistettu keittiötä siivotessa kuivaamaan tiskialtaan
sisäreunat. Jos altaan sisäpinnat helmeilevät tiskauksen jälkeen
vesipisaroista, tulee huutia. Joku ei voi elää, jos imurin
suulaketta ei ole puhdistettu imuroinnin jälkeen. Jalkalistojen
imuroinnin tärkeys on jatkuva riidan aihe. On niitäkin, jotka eivät
voi aloittaa juhannuksen juhlaa ennen kuin lipputanko on pesty ja
saunanlauteiden välit on puunattu hammasharjalla.
Olen verrattain siisti ihminen ja
haluan kodin olevan järjestyksessä. Kodin siisteys ja järjestyksen
ylläpito korostuvat, kun vietän päivät kotona lasten kanssa.
Jatkuva ylläpitosiivous on tarpeen, sillä koti räjähtää käsiin
hetkessä. Jatkuva siivoaminen ja järjestely ei ole periaatteessa
mikään ongelma, sillä pidän siitä. Erityisesti keittiössä
tulee häärättyä paljon. No okei. Ainakaan siivoaminen ei ole
vastenmielistä.
Koittaa perjantai-iltapäivä. Olen
siivonnut kodin raikkaan puhtoiseksi. Parketti kiiltää ja pinnat
tuoksuvat Tolulle. Irtotavarat on sullottu kaappeihin ja kaapinovet
runnottu kiinni. Mutta mitä ihmettä? Muutaman päivän kuluttua
kaikki on toisin. Pölypallerot ilkkuvat jo sohvan alla, murusia
lojuu lattialla ja lelut on kylvetty pitkin poikin lattioita.
Puoliksi käytettyjä vaatteita roikkuu siellä täällä. Mistä
tätä törkyä tulee? Kuka meillä sotkee? Syyllisiä on useita.
Minäpä kerron.
2. Törkytaistelu
Se taisi olla peruskoulun
bilsantunnilla, kun näin kuvan ihmisestä, jonka ympärille oli
piirretty utuinen pölypilvi. Kuvan tarkoitus oli osoittaa, kuinka
paljon meistä irtoaa törkyä ja töhnää. Ihmispoloisen iho
uusiutuu ja hilsettä pölisee kuin parmesaanijuustoa. Eikä tässä
vielä kaikki. Ihmiskeho sylkee kynsiä, karvoja, vaikkua ja hiuksia
jatkuvana virtana. Vaatteista irtoaa nöyhtää ja erikokoisia
ainesosia. Kodin tekstiileistä, kuten poppanoista, markiiseista,
liinoista, ryijyistä, lakanoista ja matoista irtoaa puuvillaa ja
elastaasia. Ulkoa kantautuu koteihimme pölyä, soraa, sepeliä,
kiviä, koirankakkaa ja maan tomua. Koneellinen ilmanvaiho nielee
asfaltoimattoman kadun pölyä ja yskii sitä hormin kautta
olohuoneeseen.
Kärpäset pörräävät ja muurahaiset
vilistelevät jättäen jätöksiään jälkeensä. Kodeissamme elää
miljoonittain mikrobisen pieniä eliöitä, joiden elinkaari on alle
vuorokausi. Minimönkijöitä kuolee läjäpäin huoneiden nurkkiin.
Bakteerit, basillit ja norot elävät tyytyväisen sitkeää
elämäänsä eri pinnoilla. Kaiken lisäksi tänä keväänä on
ennätyksellinen määrä männyn siitepölyä ja kirvoja. Jokaisella
oven avauksella tuprahtaa vaaleanvihreä pölypilvi eteiseen.
3. Sota lapsia vastaan
Lapset ne vasta kotia likaavatkin!
Lasten housunpunteissa lymyää valtavat hiekkalaatikkosoravarastot.
Puntit tyhjenevät sohvalle, koska siinä ei koskaan istuta, vaan
kieriskellään miten sattuu väärinpäin. Ilopissa lirahtaa Late
Liskon tohelluksille kikattaessa ja kuivahtaa parketille.
Ruokaillessa vain pieni osa lautasen sisällöstä löytää tiensä
lapsen suuhun. Pääosin ruoka on lattialla ja tuolilla.
Kurkunpalanen liiskaantuu sukanpohjaan ja limainen lisäkeriisi
liisteröityy takapuoleen. Lapsi lähtee salaman nopeudella
ruokapöydästä ja tekee liukusyöksyn mustikkamehukeitolla ja
ketsupilla voidellulla kehollaan valkoiselle sohvalle.
Lapset kantavat lelujaan
lastenhuoneesta pois mutta eivät sinne takaisin. Kun oletan, että
kaikki muovifiguurit on pakattu niille tarkoitettuun laatikkoon,
löytyy aina SE keltainen muoviukko, joka heiluttaa banaania
kädessään. Imurin suulake sohvan alla kolahtaa ja sieltä se pieni
pirulainen pilkistää sohvan alta esiin.
Siivouspäivän loppuvastus |
Kun väsy painaa ja puhti on poissa, on
tyydyttävä vähempään. Ruotsalaiset keksivät aikoinaan helpon ja
nopean siivoustavan, josta on ollut tavattomasti hyötyä.
Ruotsalaisessa siivoustekniikassa imuroidaan vain mattojen välit.
Nopea ja helppo tapa. Ei synny puhdasta, mutta näyttää puhtaalta.
Kun minulla on rahaa kuin
rakennusmestarilla tai siivousintoni lopahtaa, kutsun Martat meille.
”Jos kuitenkin kiire yllättää tai ei ole voimia, kykyä tai
halua tehdä kotitöitä, tarjolla on nykyisin erilaisia palveluita.
Kaikesta ei tarvitse selviytyä omin voimin. Martoillakin on useissa
piireissä kotipalvelua.”
Antti Kanto
KIITOS JUTUISTASI! AAMUN ILO TAAS!
VastaaPoistaOle hyvä!
VastaaPoistaIhana kirjoitus, kuvaat hyvin lapsiperheen sotkuista arkea! Just tuo on niin raivostuttavaa, että vedetään töpseli irti imurista! :D No, ei pidä ottaa niin vakavasti, eikä tarvi turhia stressata, siitähän saa slaagin. Kiitos!
VastaaPoistaSiis imurin töpseli seinästä...
Poista