keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Myös miestä saa ohjeistaa

Nyt kun miesten alistamisesta on noussut hyvin hämmentävä yhteiskunnallinen keskustelu, on myönnettävä, että Heli Vaaranen Väestöliitosta on saanut minut ajattelemaan asioita uudella tavalla ja hiukan muuttamaan mielipidettäni. Vaarasen mukaan "toisella ei ole oikeutta ivata, loukata tai sivaltaa, jos miehen valinnat eivät tyydytä." Noloahan se on jos on tehnyt jonkin asian huonosti osaamattomuuttaan, huolimattomuuttaan tai huomaamattomuuttaan ja joku kommentoi siitä. Tietenkin on paljon väliä, millaisella sävyllä se kommentti tulee, mutta kenties vielä enemmän merkitsee se, että sanomisen kohteeksi joutuminen on joka tapauksessa vähän nöyryyttävää. Olin siis taipuvainen ajattelemaan samalla tavoin kuin Vaarala, mutta aloin sitten miettimään tarkemmin.

Koti ei ole vain naisten maailma,
eikä maailma ole miesten.
Se on hyvä muistaa
Naiivi ei tarvitse olla. On tilanteesta ja kontekstista riippuvaista, mikä milloinkin on loukkaavaa sivaltamista ja mikä ihan paikallaan olevaa sanomista. Ja jos ei sanota koskaan mitään, niin se parisuhteisiin kaivattu vuoropuhelu on todella vaikeaa. Aina välillä itse kukin tahtoo myös purkaa pahaa oloaan projisoimalla sitä ympärillä oleviin ihmisiin. Joskus on hyvä vain nyökätä ja tilanteen intensiteetin laannuttua kysyä, että mitä kuuluu. Ehkä sen verran voi ottaa vakavasti sitä patriarkaalisessa perinteessä toitotettua hokemaa, että mies ei ole mikään mies jos ei kanna vastuutaan. Vastuunkantamisen ei pitäisi olla sukupuolittunut asia, eikä mies nyt tässä asiassa voi tunkea päätään puskaan ja väittää olevansa sorrettu. Emme me miehet ole sorrettuja.

Vaaranen kysyy:
"Jos isä vie lapset tarhaan, voisivatko hänen valitsemansa vaatteet kelvata? Jos mies käy kaupassa, voisiko hänen ostamansa maito kelvata?"

Yksinkertainen ja looginen vastaus kuuluu osapuilleen seuraavasti: jos esimerkiksi ne vaatteet eivät ole vaikkapa säähän sopivat, niin ne eivät kelpaa. Kun esimerkiksi useana päivänä putkeen unohdin tarkistaa, että pojalla on kauluri eskariin lähtiessä, niin on ihan hyvä, että puoliso kiinnitti asiaan huomiota. Nyt tarkistan, eikä poika palele päivän aikana. Eli olen valinnut vääriä vaatteita. ja siitä on sanottu. Sen seurauksena olen vähän harvemmin valinnut vääriä vaatteita. Tämän tyyppisistä asioista on meillä riidelty ja keskusteltu ja joskus olen ollut väärässä, joskus oikeassa ja joskus kumpikin on ollut väärässä.

Minusta tuntuu, että Vaaranen tarkoittaa ihan järkeviä asioita ja että hän on ihan hyvällä asialla. Oletan hänen kannustavan vuoropuheluun ja asioiden sopimiseen parisuhteissa. Vaaranen vain tuntuu olettavan, että tämä koko homma on täysin naisten käsissä ja että naisten on yksin asiat muutettava. Ei ole.

Loppujen lopuksi olennaista on, että minä olen tehnyt niitä päätöksiä - hyviä ja huonoja. Tärkeää on se, että ei liikaa pelkää tunaroimista. Tekemällä, sanomalla, sopimalla ja sovittelemalla asiat ovat edenneet välillä myrkyisästi, välillä sopuisasti. Aikuiset ihmiset kestävät sanomisen. Ja ainahan ne asiat ovat kesken joka tapauksessa kun vielä ei haudassa olla.

Pasi Huttunen

2 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno ja miehekäs kirjoitus!

    VastaaPoista
  2. Huh, olipa virkistävä kokemus lukea näin aikuismainen, eri osapuolia aidosti ymmärtämään pyrkivä ja kiihkoton kannanotto! Tämänkaltaisia ei ole liikaa tarjolla somessa tänä päivänä. Kiitos kirjoituksesta (joka kolahti äiti-ihmiseenkin) ja koko blogista! Olen ihan ahminut postauksia sen jälkeen kun tänne sattumalta jonkin fb-linkityksen jälkeen päädyin. On todella mielenkiintoista lukea isien näkökulmista aiheista, joista ei yleensä ole kuullut miehien avautuvan.

    VastaaPoista