maanantai 26. lokakuuta 2015

Kaaoksesta järjestykseen


Selkään sattuu, sanoo tyttö 9 v noustessaan tuhannen palan palapelin äärestä. On tullut istuttua lattialla huonossa asennossa.

Jo kolmivuotiaana hän oli taitava ja intohimoinen palapelien rakentelija. Nyt häntä mietityttää, onko palapelien tekemisestä hyötyä.

Tyttö tekee palapeliä yksin, koska isosiskot ovat linnoittautuneet kaakaomukien ja yökyläkaverin kanssa omaan huoneeseen pariksi tunniksi pitämään "suunnittelupalaveria", johon 9 v oli liian pieni osallistumaan. Naurunremahduksista päätellen jotakin tosi spesiaalia on syntymässä.

Seuraavana päivänä sisarukset tekevät palapeliä kolmisin. Kun pikkuveli 7 v yrittää liittyä joukkoon, syntyy kiistaa ja puutun tilanteeseen. Kuten niin usein, en tiedä, onko syypää kinaan 7 v, joka provosoi vai 11 v, joka provosoituu. Nuhtelen varmuuden vuoksi molempia, mutta jään silti täydellisen epätietoiseksi siitä, miten tilanteessa olisi pitänyt toimia. Tätä on vanhemmuus.

Suuret palapelit vievät ajatukset lapsuuteen: Hidastempoisina joulun välipäivinä teimme sisarusten kanssa tuvassa tuhannen palan palapelejä. Voin mielessäni nähdä isän iltayhdeltätoista pöydän ääressä hänelle tyypillisessä asennossa, vasen jalka penkille nostettuna palapelin pala oikeassa ja palapelikotelo vasemmassa kädessä, joka nojaa vasemman jalan polveen. Isällä on yllään polvista kulahtanut tummansininen yöpuku ja päässä lukulasit mallia 80-luku. Tuvan pimeistä ikkunoista heijastuvat joulukuusen kynttilät ja äänimaisemasta huolehtivat aavistuksen nilkuttavasti tikittävä seinäkello sekä astianpesukoneen pehmeä jyskytys.

Että onko palapelin tekemisestä hyötyä, kysyi tyttö, ja mietin heti, olenko minä, hänen isänsä, istuttanut häneen hyötyajattelun, joka tunkeutuu myös vapaa-ajan viettoon. Syyllistyn toviksi ja vastaan, että "totta kai on hyötyä", mutta en osaa selittää, miksi.

Sitten palat loksahtavat paikoilleen: "Niin, tyttäreni! Palapeli on vertauskuva. Siinä palat löytävät paikkansa, ne loksahtelevat paikoilleen. Palapelissä tekijän sinnikkyys palkitaan, kun kaaoksesta alkaa hahmottuu järjestys. Näin myös elämässä, tyttäreni. Työskentele siis sinnikkäästi saavuttaaksesti päämääräsi, niin vapaudut kaaoksesta ja saavutat tasapainon, harmonian, järjestyksen!"

En kuitenkaan ala tästä viisastelemaan tytölle. Hyötyä tai ei, tehköön rauhassa palapeliä sisarustensa kanssa vaikka koko viikonlopun - kunhan eivät kovin paljon nahistele.

Topi Linjama

1 kommentti:

  1. "Näinhän on meidänkin elämässämme!"
    Kiitos pohdinnasta, nauratti älyttömästi. Onneksi suht riskitön keksintö tuo palapeli.
    Niitä koottiin aina joululoman aikaan.
    Mutta hurjapäät veljeni tekivät joka joululoma sanomalehdistä ja rautalangasta toista metriä korkeita raketteja. Polttoaineessa käytetty trasselitukko alle ja maailmalle, huh ja humaus sentään! Onneksi ei pahemmin käynyt.

    Mikä hyöty siitä mahtoi olla, kun mustia nokihiutaleita leijaili hangelle?

    VastaaPoista